Pelko pois

Pelko ottaa toisinaan vahvan otteen koko ruumiista. Se kuristaa vatsaa, puristaa rintaa ja painaa hartioita. Joskus tartutamme toisiimme pelkoa, vahvistamme sitä. Pelon aiheet ovat toisinaan todellisia, toisinaan kuvitteellisia. 

Kuolema ja pelko olivat jo paratiisissa, sillä Jumala kielsi ihmistä syömästä yhdestä paratiisin puusta uhkaamalla:  Sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma (1.Moos. 3:17). Ihminen söi, eikä kuitenkaan heti kuollut. Mutta hän häpesi ja hänet ajettiin pois. Ja hänestä tuli entistä pelokkaampi, Jumalaa ja toisia ihmisiä pakeneva. 

Silloin kun en pakene Jumalaa, hän antaa turvansa ja pelko voi hellittää: Mitään ei tapahdu Jumalan sallimatta ja tapahtuipa mitä hyvänsä, hän on luvannut ottaa syliinsä ja kantaa.

Joskus sitä ajattelee, että on tullut jo elettyä pitkästi ja elämä on ollut hyvä. En enää pelkää kuolemaa, elämää pelkään. Mutta ei sekään ole koko totuus. Vain yksi tapahtuma tai yksi sana, ja koko ajattelu mullistuu, koko elämä mullistuu. Kuolema alkaa pelottaa tai näkee elämässä tuhansia arvokkaita asioita, nähtävää ja koettavaa, kaipuuta ja rakkautta.

Ajattelen sinua, jonka koko elämä on mullistunut, sinua joka pelkäät. Ole turvallisella mielellä. Jeesus on voittanut!