Yhteisö

Eilisen Taize-messun jälkeen kanttori kysyi, keitä nämä ihmiset olivat: Oli paljon uusia ihmisiä messussa! Niin olikin. Kappalaisensieluni iloitsi siitä, sillä tiedän miten monet tarvitsevat uskon vahvistusta. Pyhä Henki toimii siellä, missä luetaan Raamattua ja vietetään ehtoollista. Yhteinen lausuttu ja laulettu rukous lohduttavat ja rohkaisevat. Tunsin jälleen kirkossa lämpöä ja yhteyttä. Minulla oli myös merkillinen tunne jo messuun matkatessa ja sitä eläessä: Nyt ei tarvitse suorittaa yhtään mitään, saa hengitellä rauhassa. 

Vasta nyt osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni Taize-messuun ja heti liturgina. Muistan miten jotkut tutut seurakuntanuoret jo 70-luvulla vierailivat Taizessa, joka on ekumeeninen veli Rogerin noin vuonna 1940 perustama yhteisö. Ymmärtääkseni Taize-messun ytimessä on musiikki, joka hengittää toistaen samaa rukouslausetta, ja hiljaisuus, joka antaa tilaa olla rauhassa, levähtää tai mietiskellä. Eilen musiikki soi oikein kauniisti ja koin että kirkossa oli yhteisöllinen lämmin henki. Luulen, että tuo Taize-messu ei jää elämäni viimeiseksi, vaikka en koskaan rakkaista virsistä luovukaan.

Kuva: kanttori Tuija Niemistö

Oli leipäsunnuntai, ja niinpä meillä oli yksi seurakuntalaisen leipoma ehtoollisleipä, josta riitti palanen kaikille. Tuntui puhuttelevalta kohottaa kokonainen leipä kirkkokansan nähtäväksi ja murtaa se kahtia samalla kun luin asetussanoja siitä, miten Jeesus otti leivän ja mursi sen. Sanoinkin jo tervetulosanoissa, että tänään kun murramme leivän, muistamme, miten Jeesus murtui puolestamme. On puhuttelevaa ajatella myös, että vaikka kirkkokuntia ja ehtoollisyhteisöjä on monta, leipä on yksi, Kristus on yksi. 

Kaikki se, mikä rakentaa kristittyjen välistä yhteyttä ja rakkautta, on Hengen hyvää hedelmää. Sen sijaan apostoli Paavali opetti, että eripuraisuus, lahkolaisuus, riidat, vihamielisyys, kiihkoilu ja kiukku ovat syntiä (Gal.5:20). Joskus sanaa lahkolaisuus käytetään väärin, kuvaamaan kirkon sisällä toimivia herätysliikkeitä. Minuakin on moitittu lahkolaiseksi, kun herännäisyys on verissä. Lahkolaisuudella vanhastaan on tarkoitettu kuitenkin niitä, jotka ovat perustaneet oman ehtoollisseurakunnan ja oman järjestyksen, kuten helluntailaiset tai vapaakirkolliset. Niinpä kirkon liepeillä olevista herätysliikkeistä oikeastaan ainoastaan SLEY on jossain määrin lahkolainen, koska sillä on omia jumalanpalvelusyhteisöjä. Lähetyshiippakunta (Luther-Säätiö) taas on jo askelen pidemmällä, muodostamassa omaa kirkkokuntaa, koska heillä on oma piispa ja oma järjestys. Katolisen kirkkokunnan kannalta ilmeisesti me kaikki luterilaiset ja muutkin kristilliset kirkot ja yhteisöt olemme lahkolaisia, kirkon hajottajia. 

Juttelimme tänään naispastorien kanssa siitä, miten kuitenkin oikeastaan uskomme ja tunnustuksemme on monissa kohdin hyvin lähellä esimerkiksi Luterilaisen lähetyshiippakunnan uskonnäkemystä. Siellä kuultava julistus on varmasti pääosin tervettä ja hoitavaa, vaikka joissakin Raamatun tulkinnoissa ollaankin eri linjoilla. Yhteisöllisyys siellä on myös vahvaa, ja jotkut ovat siksi löytäneet sieltä kaipaamansa kodin. Onneksi olemme saaneet nähdä ja kokea, että myös omassa seurakunnassamme on vahvaa yhteisöllisyyttä: Ihmiset viihtyvät yhdessä, tutustuvat toisiinsa ja rohkaisevat toisiaan. 

Minulla on pysyvä unelma yhteisestä ehtoollispöydästä, joka kelpaisi kaikille kristityille, ja jossa jokainen nälkäinen ruokittaisiin. Uskon, että unelma toteutuu kerran suuressa taivaallisessa jumalanpalveluksessa Kristuksen luona. Siihen asti on vain ajateltava, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Myös minun on kilvoiteltava, ettei sydän olisi täynnä kiihkoilua ja riitaisuutta. On tärkeää, että omia haavoja ei koeta parantaa moittimalla muita, vaan kohtaamalla kipunsa suuren Parantajan kasvojen edessä.