Toiseksi toimin tänään ensimmäistä kertaa myös työntekijäkokouksen puheenjohtajana. Aikaisemmin puhetta on lähes poikkeuksetta johtanut kirkkoherra tai hallintokappalainen. Nyt molemmat ovat lomalla ja olen tämän viikon kirkkoherran sijaisena. Aika usein olen tainnut olla Naskalin tilan työntekijäkokouksen puheenjohtaja, ja Jurvan seurakunnan työntekijäkokoustakin johdin, mutta kyllä tämä oli taas uutta.
En jännittänyt näitä tehtäviä, vaan nukuin yöni hyvin. Päätin nimittäin, että en jännitä, koska minun ei tarvitse millään tavalla päteä. Se, että moinen asia piti oikein päättää, kertoo kyllä jotain minusta. Palautteesta päätellen onnistuimme kuitenkin pitämään hyvän kokouksen ja hartaudestakin oli jäänyt ajateltavaa.
Kaiken kaikkiaan kirkkoherrana olo on tällä kertaa ollut erityisen mieluisaa, sillä moni oli pääsiäisen aikana päättänyt liityä kirkkoon. Tiedotusvälineissä puhutaan jotain aivan muuta, mutta olen allekirjoittanut tällä viikolla kuusi kirkkoon liittymistä ja konfirmoinut yhden aikuisen. Huomiselle taas on suunnitteilla aikuisen kaste. Nämä työtehtävät eivät kuitenkaan ole mitenkään uutta, vaan seurakuntapapin normaalia työtä.
Tilanne on siis huomattavan hyvä, kun on harvinaista johtaa kokousta ja tavallista liittää Kristuksen kirkkoon jäseniä. Kirkon elämä on lujalla perustalla, koska kyseessä ei ole ihmisten rakentama tuulentupa, vaan Ylösnousseen Kristuksen työmääräys, jonka puolesta hän rukoilee lakkaamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti