Ihmiset kaipaavat Luojaa

Näen paljon ilon kyyneleitä. Monet herkistyvät hengellisissä hetkissä ja usein juuri lämpimistä tunteista. Itketään ja nauretaan vuoroin. Ajattelen, että kysymys on jostain muusta kuin siitä, mitä olen sanonut tai tehnyt. Pyhä Henki on läsnä, Vapahtaja on läsnä, Luoja on lähellä luotuaan. Se herkistää. 

Siitä kyllä seuraa väsymys, sillä on väsyttävää olla lähellä eläviä ja tuntevia ihmisiä. Saattaa olla, että olen luontojani omiin oloihini vetäytyvä yksinäinen sielu, ja siksikin väsyn, kun kohtaan paljon ihmisiä. En ole kylläkään ainut. Käsittääkseni myös Jeesus halusi vetäytyä usein yksinäisyyteen ja Paavali väsyi siihen että ihmiset tungeksivat hänen luonaan. 

Joka tapauksessa olin tänään sangen iloinen, kun vahtimestari huomasi että olin juuttunut Palosaaren seurakuntakeskuksen hissiin ja tuli pelastamaan minut. Yksinäisyys voi joskus olla oikein hoitavaa, mutta hissistä tuntui loppuvan ilma ihan välittömästi kun huomasin tilanteen. Sieltä päästyäni tunsin viihtyväni oikein hyvin ihmisten seurassa. 

aamun mustarastas @pixabay

Torkahdin nojatuolissa, söin herkullisia lounaan jäänteitä ja kävin isännän lämmittämässä saunassa. Päätin, että huomisesta en huolehdi. Siitä pitää huolen huominen itse, mutta ennen kaikkea hän joka huomisen antaa jos antaa. 

Ainakaan sitä ei tarvitse murehtia, että uskonnot häviäisivät maailmasta. Ihmisten sydämissä on aivan valtava kaipaus löytää Luojansa. Mitä ilmeisimmin sen on istuttanut sinne Luoja itse. Se lienee myös jumalankieltäjien motiivi, kun he jaksavat pitää asiaansa esillä. Heillä on tarve ottaa kantaa asiaan, koska se on niin tärkeä.