Monta reittiä ja yksi tie

Opettelin tänään uusia reittejä, kun koeajoin uutta virkapyörääni kaupungissa. Luin oikein pyöräilykarttaa osatakseni hyödyntää pyöräteitä. On mukava katsoa kaupunkia uusin silmin uusilta poluilta. Sitä paitsi olen ihan lapsellisen iloinen uudesta ja edullisesti hankitusta pyörästä. Jo lapsena ensimmäisen pyörän saaminen oli juhlaa. Naapurimme Laineen isäntä kokosi ja möi henkilökunta-alennuksella vanhemmilleni Terässiiven, josta tuli koulupyöräni. Se oli tietenkin aikuisen kokoinen, joten harjoittelin polkemaan sitä seisaaltani sivusta päin vimppaamalla. 

On hyvä muistaa, että monia teitä pääsee päämäärään. Kun tehdään valintoja toimintatavoista, voidaan hyvään lopputulokseen päästä monella tavalla. Uskon myös, että kun ihmiset valitsevat puolisoa itselleen, ei ole olemassa vain yhtä ainoaa oikeaa, vaan elämänsä voisi jakaa onnellisena jonkun toisenkin ihmisen kanssa, jos molemmilla vain on tahtoa oppia tuntemaan toistaan, hyväksymään toisen erilaisuutta ja löytämään yhteisiä mielenkiinnon ja ilon aiheita. Yleensä vaihtamalla ei parane, koska aina tarvitaan samanlaista vaivannäköä. Oikeastaan mitään hyvää ei saa ilman opettelua, vaikeuksia ja vaivaa. 

Myös ihmisten hengellinen tie on hyvin erilainen, vaikka päämäärä on sama. Tosin uskon, että elämässä vain yksi Tie vie lopulta perille: Jeesus Kristus. Sen Tien löytäminen ja kulkeminen on kuitenkin Tien itsensä vastuulla, sillä hän on se paimen, joka johdattaa, kun itse en osaa. Lutherin teologian mukaan ihminen ei voi valita Tietä, vaan Tie valitsee hänet. Ainut mitä ihminen voi ja osaa tehdä, on kieltäytyä Tietä kulkemasta.