Seurakuntamme käy tällä hetkellä tervehtimässä 80-, 85- ja 90-vuotta täyttäviä sekä sen jälkeen vuosittain. Yhteiset synttärit järjestetään 70 vuotta täyttäneille ja 75-vuotiaita muistetaan kortilla, jossa muistutetaan, että voi pyytää seurakunnan pappia tai diakoniatyöntekijää vierailulle. Itse toimin keskikaupungin aluetyötiimissä, ja meidän alueellamme teemme kuukausittain 30-40 syntymäpäivävierailua. Huutoniemen ja Palosaaren alueilla on kuukausittain vain 5-10 onniteltavaa, joten syntymäpäivät ovat keskikaupungin alueen erityinen haaste ja merkityksellinen osa työtä. Toki ihan kaikki eivät ole kotona tai eivät halua vieraita, mutta aika monia seurakuntalaisia tavoitamme näin.
Papinurani alussa joku kertoi, että eräässä kodissa oli poislähtevälle papille sanottu eteisessä, että kyllä meillä virsi olisi voitu veisata vaikka me kommunisteja ollaankin. Ihmisten hengellisyyttä ei saa epäillä! Olenkin tavannut käynneilläni ehdottaa virttä tai syntymäpäivärukoushetkeä. Erityisesti kuluneena vuonna olen todennut, että ihmisten hengellinen kaipaus ei suinkaan ole vähentynyt. Päinvastoin. Kohtaamiset ovat syvällisiä ja antoisia itsellenikin. Kodeissa hiljennytään raamatunlukuun ja rukoukseen ilonkyynel silmässä. Ihmisillä on paljon hiljaista uskoa ja kaipausta Jumalan puoleen. On hienoa, että voidaan viettää vaikkapa keittiönpöydän ääressä pyhä hetki.
Huhut uskonnon merkityksen vähenemisestä tai kuolemasta ovat liioiteltuja ja jos asiaa tarkastellaan maailmanlaajuisesti, täyttä hölynpölyä. Me kristityt saamme pitää rohkeasti esillä sanaa ja rukousta, ja sitä meiltä myös odotetaan. Jumalan virta on vettä täynnä (Ps. 65)!
Kyllä hengellistä kaipausta tosiaan on! Jumala kutsuu edelleen ja istuu vakaasti valtaistuimellaan!
VastaaPoista