Jotain tarttis tehdä ja levätä

Levon merkitystä ei voi liiaksi korostaa. On kylläkin olemassa myös vääränlaista lepoa. Itseäni joskus turhauttaa, jos istun väsyneenä nojatuolissa selailemassa uutisia tai pelaamassa pasianssia. Niska siinä väsyy ja selkä koukistuu. Silloin tuntuu siltä, että kyllä työ aina kotiolot voittaa.

Eilen olikin aivan ihana työpäivä. Koin johdatusta ja hyviä merkitseviä kohtaamisia. Päivän päätteksi oli mukava saunoa ja rentoutua. Pyhä alkaa lauantaiehtoona klo 18. Eräs vanha ystäväni jaksoi aina muistuttaa siitä, että Jumalakin lepäsi seitsemäntenä päivänä. Tänään minulla on ollut mahdollisuus noudattaa tuota esimerkkiä. Nukuin hyvät päiväunet, kuten vanhemmillanikin oli tapana sunnuntaisin tehdä. En käynyt uimassa, kuntosalilla enkä pyöräilemässä, sillä myös liikunnasta saa hyvällä omalla tunnolla levätä, jos on viikolla muistanut rasittaa ruumista. 

Tänä aamuna oli hauska katsella, miten linnut etsivät pesäkoloja. Niillä on suunnitelmia ja tulevaisuudenuskoa. Sitä myös tarvitsisimme kansakuntana. Suomen elämä on ollut vähän sellaista kuin oma surkea perjantaiaamuni.  

Työpaikan tietokone päätti silloin ruveta lataamaan joitain päivityksiä, ja sen seurauksena elämä hidastui oleellisesti. Jokaisen komennon toteutumista sai odotella toista minuuttia, jopa viisi minuuttia. Jokaisen kirjaimen tulostuminen kesti yli sekunnin. Lopulta kaikki oli solmussa. Yritin ajatella, että tämä on nyt sitä slow lifeä, mutta ei se levosta käynyt. Adrenaliini nousi, kun huomasin että yhden pienen asian hoitaminen oli kestänyt lähes kolme tuntia, ja minä kun olin suunnitellut hoitavani tuossa ajassa monta rästityötä. Päivä parani, kun lähdin hoitamaan virkatehtäviä toimiston ulkopuolelle.

Yhteiskuntamme on käynyt hitaalla myös, mutta harva sen on levoksi kokenut. Työtön ei osaa nauttia työttömyydestä eikä yrittäjä konkurssista, joka päättää pitkät työpäivät. Huonot uutiset ovat lietsoneet varovaisuutta ja hillinneet yritteliäisyyttä. Nyt kun hallitus yrittää tehdä jotain korjatakseen kurssia, ne, jotka eivät mitään osanneet tehdä, moittivat kurkku suorana. Paremmalta näyttäisi, jos kaikki ponnistelisivat yhteistuumin, että saataisiin kone käyntiin. 

Kuva: Francesco Bartoli

Asiat ovat monimutkaisia, ja kaikkien viisautta tarvitaan. Jotkut ajattelevat että yhteiskunta on heitä varten, mutta eivät näe asian toista puolta. Jotkut taas ovat ansainneet ja ansaitsevat yli kohtuuden ja ovat tehneet mukamas laillisesti vääryyttä kiertäen veroja. Tämä kielii siitä, että yhteiskunnan arvopohja on heikko. Se lähentelee Neuvosto-yhteiskunnan arvoja, kolhoosikulttuurissa kun saattoi ajatuksena olla että kaikkea saa ottaa kotiinsa, kunhan kukaan ei näe. Ja tärkeintä ei ole onko kylvökoneessa siemeniä, vaan se kuinka monta hehtaaria työn sankari kylvää (tyhjällä koneella), jos siemeniä ei ole tullut pellon laitaan ajoissa.  Näin meille ainakin kerrottiin. 

Jumala tarkoitti, että lepopäivänä paitsi levätään myös pyhitetään se oppimalla oikeudenmukaisuudesta, lähimmäisenrakkaudesta ja jumalasuhteesta. Tarvitsemme pyhiä asioita, että elämän arvopohja olisi kirkas. Tarvitsemme myös armoa ja rakkautta, että jaksaisimme elää ja iloita. Yritteliäisyyttä ja lepoa sopivassa suhteessa.