Iloa kiloihin

Rohkenin uhmata talviseksi muuttunutta keliä ja käydä tänään ensivisiitillä Monitoimitalon kuntosalilla. Kokemus oli hyvä, siellä on riittävästi välineitä jalkojen ja yläselän treenaamiseen. Paikalla olleet bodaajatkin vaikuttivat ystävällisiltä. Taidan avata uuden ladun ja  hommata kausikortin. Jos rospuuttokelit jatkuvat, sisäliikunta saa sopeuttaa naista uuteen olotilaan. 

Nuorena tunsin itseni voimistelutunneilla kömpelöksi. Oli masentavaa loikkia vaikkapa kaurishyppyjä näytösluontoisesti salin päästä päähän tai yrittää tasapainoilla puomilla. Kun kädet piti viedä selällä maaten rennosti ylhäälle lattiaan, liikunnanopettaja tuli kysymään että pelleiletkö sinä. Sitten hän paineli käsiä ja kysyi, että oletko viallinen vai onko sinulla huono ryhti? Jäi jotenkin mieleen, en keksinyt vastausta. Samoin muistelen, että äiti ja täti moittivat askellustani liian pitkäksi ja poikamaiseksi - vaikka askel taisi olla juuri sellainen vetävä ja joustava jollaista kulkisin jos vielä pääsisin. 

En ollut sinut oman kroppani kanssa, vaikka se silloin oli varmasti aivan sutjakka. Lienee tavallista, että nuoret ihmiset ovat kovin itsekriittisiä. Nyt on fläskiä kertynyt joka puolelle, mutta omanarvontuntoa ei enää pienet horjuta. Käsiä en vieläkään saa sillä lailla taakse, mutta nyt en pidä mahdottomana, että ryhdin saisi vielä tämänikäisenäkin oikaistua. Ihminen oppii kaikenlaista ja pystyy monenmoiseen, kunhan on motivaatiota. 

Telkät eivät ole moksiskaan takatalvesta, vaan sukeltelevat touhukkaina joessa. Niiden täytyy tehdä valtavasti töitä vain pysyäkseen paikallaan vuolaassa virrassa. Joskus sitä ihmettelee, miten linnut jaksavat lentää pitkiä muuttomatkoja ja pystyvät sopeutumaan niin moneen säähän. Mutta kyllähän sopeutumiskykyä vaaditaan myös meiltä ihmisiltä! Minäkin yritän nyt nostaa kuntoa jaksaakseni matkustaa syksyllä Afrikan helteisiin. Koetan korvata rikkinäiset niveleni vahvoilla lihaksilla ja oppia tuntemaan mitä sydän jaksaa. Opettelen myös uudenlaista rohkeutta mennä vapaa-ajallakin paikkoihin, missä on mahdollisesti muitakin ihmisiä. En etsi motivaatiota siitä, että haluaisin olla toisenlainen, vaan selviytymisestä, jaksamisesta ja ilosta.