Olla vai ajaa hiljaa

Päivään on sisältynyt sekä vauhtia että viipyileviä venytyksiä. Yhdestä itsekriittisestä kysymyksestä en pääse eroon näköjään koko elämän aikana: Miten paljon saa puhua? Joskus ryhmässä kysymykseni tai mielipiteeni vievät aikaa tärkeämmiltä asioilta tai tilaa hiljaisemmilta. Voi käydä myös niin, että kun yritän olla humoristinen tai pälätän muuten vain, joku pahoittaa mielensä. On vaarana osua johonkin herkkään paikkaan. Joskus minua onkin varoitettu erityisesti mustan huumorin vaaroista, sitä kun kaikki eivät ymmärrä. 

Toisaalta mietin, että kun ajatus on vilpitön eikä ole tarkoitus loukata eikä nälviä ketään, niin silloin saa jättää asioita myös kuulijan vastuulle. Jos joku vihastuu, hänellä voi olla tarve olla vihainen jollekin. Myös minulla itselläni taitaa olla herkät kohtani, joita muut eivät voi tietää. 

Oikeassa olemisen vahvat sanat ovat kuitenkin tulossa vieraammiksi, kun elää vanhemmaksi. Ja kaiken ei tarvitse tapahtua kovin nopeasti, on varaa odottaa, osaa ajaa hiljempaa. Jumalakin antaa ihmisen usein odottaa. Hän tahtoo nimittäin kasvattaa omissaan kärsivällisyyden hyviä hedelmiä. Muita tavoiteltavia elämän tuotoksia ovat rakkaus, ilo, rauha, ystävällisyys, hyvyys ja uskollisuus.(Gal. 5:22.) Toivon todella, että huumorinikin kukkisi rakkautta ja ystävällisyyttä.