Aidan takana on hyviä ihmisiä

Jätimme tänään kotimme ja menimme katsomaan millaista on aidan takana. Ylitimme Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan rajan. Kaikkialla oli vihreää, Lapualla ja Kuurtaneella ei ollut ainakaan sen vihreämpää kuin täälläkään. Olemmekin koti-ihmisiä, ja kolmessa pihassa pyörähtäminen oli meille jo suorastaan yltiösosiaalista. Olen syntynyt tässä talossa ja tänne on aina ihana palata. Saa heittää paremmat vaatteet pois ja vetää päälleen kuopuksen vanhan hupparin.

Naapurin kaunis hevonen

Kun opiskelin maataloutta 80-luvun alussa, Laihian kunta ei antanut minulle sitä avustusta, mitä jaettiin oman paikkakunnan opiskelijoille. Olin nimittäin ehtinyt mennä naimisiin ennen kuin huomasin sitä hakea, ja kirjat oli juuri pitänyt siirtää yhteiseen kotiin eli Helsinkiin. Paikallislehdessä oli otsikko: Ulkopaikkakuntalainen jätettiin ilman. Kuitenkaan noista tuolla kertaa avustuksen saaneista opiskelijoista kukaan ei asettunut tänne asumaan. Ns. ulkopaikkakuntalainen asettui. Ymmärrän kyllä, että nimenomaan Laihialla mikään muu ratkaisu ei hallinnossa olisi ollut mitenkään mahdollinen, vaan oli toimittava paragraafien mukaan.

Olen tehnyt täällä työtä ja maksanut tänne veroni. Olen myös vetänyt kotiin päin ja käyttänyt kotikunnan palveluja aina kuin mahdollista. Isoon perheeseen on ostettu mm. ruuat, vaatteet, kengät ja kirjat täältä. Olen synnyttänyt neljä lasta ja heistä ainakin yksi asettuu tähän asumaan. Mutta olen joskus haistanut sellaista ilmaa, että vanhat asukkaat ovat jotenkin itsestään selviä eivätkä niin tärkeitä. On tärkeämpää haalia paikkakunnalle uusia ihmisiä. Ruoho aidan takana ei ole vihreämpää, mutta muualta tulleita pidetään parempina.

Agronomi Risto Knaapi opettikin minulle neljännesvuosisata sitten, että lapualaiset kysyvät aina että eikö kukaan omista nuorista hakenut tätä työpaikkaa, mutta me kyrönmaalaiset kyselemme, eikö muualta päin ollut hakijoita. Näin siis Laihialla, Isossakyrössä, Vähässäkyrössä ja Vaasassakin. Tänne kannattaa siis muuttaa muualta, saa varmasti osakseen ystävällisyyttä ja arvostusta. 

Mielestäni terveellä itsetunnolla varustettu ihminen pystyy näkemään lähellä asuvien naapurien ja sukulaisten hyvät puolet. Kateellinen ihminen kiinnittää huomiota vain vikoihin ja juoruaa myös perättömiä. Sydämen sivistystä on sekin, että pystyy harmistumatta näkemään, miten kaunis nurmikko lähinaapurilla on verrattuna omiin voikukan siemenpehkoihin ja rönsyleinikkeihin. Tuli vain mieleen, kun kiinnitin pihaan ajaessa huomiota noihin omiin ronttoihin.