Mulla on varaa tasata

Keittiössä on niin sotkuista, kun ei tiedä mihin kaiken laittaisi, kun kaikkea on niin paljon. - Luulen, että tänään moni meditoi tätä asiaa kanssani eri puolilla suomenniemeä.

Olimme Rovaniemen Lähetysjuhlilla. Vuosi sitten sain olla pääsihteerinä järjestämässä Suomen Lähetysseuran Valtakunnallisia Lähetysjuhlia, jotka silloin pidettiin Vaasassa. Nyt sain olla juhlavieraana nautiskelemassa ohjelmasta. Avajaismessu pidettiin Rovaniemen kirkossa. Valitettavasti kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisään, vaikka tiivistettiin reilusti. Lauantaina ja sunnuntaina pääjuhlapaikkana oli Lappi Areena.

Rovaniemen kirkossa olen käynyt muutaman kerran ennenkin. Siellä on ihana Lennart Segerstrålen alttarifresko. Nyt huomasin, että kirkko puhutteli vielä aivan eri tavalla, kun en ollut paikalla turistina, vaan kirkkovieraana.

Avajaismessun jälkeen oli Eero Junkkaalan raamattuluento ja sitten esiintyi nuorten lauluyhtye Cumina. Nuoret olivat taitavia ja eloisia, musiikki ja koreografia tulivat suoraan sydämestä. Niin myös viimeinen spiikkaus. Mikrofonin taakse astui nuori mies joka sanoi olevansas kotoisin Raisiosta, ja selitti ystävällisesti missä Raisio on, koska kaikki eivät varmaan sitä tiedä. Sitten hän sanoi jännittyneellä äänelle, ettei osannut arvata puhuvansa joskus täydelle kirkolle ja että oli ihan uskomaton fiilis kun huomasi että kirkon parkkipaikalla on kolme linja-autoa. Että onko tämä totta? Voiko kirkon parkkipaikalla olla linja-autoja?

Hän kertoi, että vuosi sitten ei olisi voinut kuvitellakaan puhuvansa jossain Lähetysjuhlilla. Monastihan hengellisissä puheissa todistetaan siitä mitä on kokenut. - Mutta minulla ei ole ollenkaan sellaisia uskonnollisia kokemuksia. Sillä tavalla en ole mikään puhuja enkä voi käsittää, että olen nyt tässä. Olen ihan tavallisesta suomalaisesta perheestä. Meillä ei oltu sillä tavalla erityisen uskonnollisia. Minulle kyllä opetettiin iltarukous ja olen sen sitten kyllä joka ilta lukenut. - Tässä vaiheessa esiintyjä sai yleisön raivoisat aplodit.

Nuori mies jatkoi hapuillen. Hän sanoi että muistaa miten vuosi sitten keväällä äiti oli tuonut paljon ruokaa kaupasta ja yritti tunkea jääkaappiin viimeistä maitopurkkia, mutta se ei mahtunut sinne. - Se putosi lattialle, tai ainakin jääkaapista putosi jotakin, kun se oli niin täysi, että sinne ei kerta kaikkiaan enää mahtunut mitään. Ajatella että meillä on niin paljon ruokaa! Tuli väistämättä mieleen, että kun toisilla ei ole mitään, ja meillä on niin paljon ruokaa, ettei jääkaappiin mahdu. Ja keittiökin on niin täynnä tavaraa, että se on ihan sekainen, kun ei niitä pysty pitämään järjestyksessä, kun on niin paljon kaikkea. Että voisiko oikeasti vähän tasata!

Tämä saarna oli ehdottomasti Lähetysjuhlien paras! Se vaikutti minuunkin sillä tavalla, että päätin ottaa nepalilaisen kummilapsen. Joku vammainen lapsi pääsee kouluun, kun annan prosentin tuloistani tuohon tarkoitukseen. Lähde sinäkin mukaan tällaiseen prosenttiliikkeeseen! Nyt kun kehitysyhteistyömäärärahoja leikataan, tuetaan Lähetysjärjestöjä ja muita auttajatahoja niin että voidaan viedä apu sinne, missä ei ole juuri mitään! Annetaan Raision pojan puheen vaikuttaa!

Meillä on mahdollisuus kuulla evankeliumia joka pyhä. Meillä on kauniit kirkot ja hienot seurakuntakodit. Täytetään ne niin, että tulee positiivinen ongelma: kaikki eivät joka kerta mahdu mukaan. Myös Laihialla ja Palosaarella saa ihailla Segerstrålen kirkkotaidetta. Aloitetaan Raision pojan kirkontäyttöliike!