Optimismi

Kesää odotellessa juolahti mieleen, että päivä alkaakin jo lyhentyä ja pian on syksy. Toisaalta olen optimisti ja luotan siihen, että rippikouluviikollani (29. vk) on uuvuttava helle. Niin on tavallisesti ollut ja olemme saaneet molskia iloisesti Lepikon leirikeskuksen rannassa. Tapaan sanoa nuorille, että mukaan tarvitsee ottaa lähinnä kevyttä kesävaatetta, kuten uimahousut ja aurinkolasit. Optimismi on minuun syvään rakennettuna. 

Viime viikonloppuna piipahdin Syötteen mökillä suon rannassa. Eräs viklo puolusti pesäänsä, mutta kävin urheasti laskemassa hillankukkia. Valokkeja ei tule, kun Pohjanmaalla on ollut niin armottomat tuulet. Sen sijaan hillan suhteen olen vielä toiveikas, sillä pohjoisen suon laidassa oli myös pölyttäjiä. Ilmeisesti kesälomani ajoitus onnistuu myös marjomisen kannalta kuta kuinkin kohdalleen. Ja jos Syötteelle ei tule hillaa niin ainahan voin ajella Lapin puolelle. Mielessä alkoi soida Eino Leinon runoon sävelletty laulu: 

Lapissa kaikki kukkii nopeasti

maa, ruoho, ohra, vaivaiskoivutkin...

Elämään kuuluu niin melankolia kuin toivokin. Niin se on, että kesät vaihtuvat vinhaan ja koko elämä kuluu nopeasti. Tämähän olisi vallan murheellista, ellei olisi toivoa, että Se, mikä kylvetään katoavana, nousee katoamattomana. Mikä kylvetään vähäpätöisenä, nousee kirkkaana. Mikä kylvetään heikkona, nousee täynnä voimaa. (1. Kor. 15:42-43.)

Olen laittanut jokaiseen kännykkääni saman ytimekkään tervehdystekstin: Toivoa on! Uusi taimi liitetään tänäänkin taivaan tarhaan, kirkkoa vahvistetaan uusilla jäsenillä. Hyvää Juhannusta! Toivoa on.