Uusi kääpä

Olen parina viime päivänä miettinyt, että minusta on tullut uusi kääpä ja niinpä olen aivan pian vanha kääpä. Uuden sukupolven nuoret ajattelevat niin monesta asiasta eri tavalla ja usein paljon vapaamielisemmin kuin minä. He myös tuovat joskus mielipiteensä esiin itsevarmasti ja suorastaan agressiivisesti ainakin keskutelupalstoilla. Olen aikoinani ollut radikaali, mutta nyt kun aika ja ympäröivät asenteet ovat muuttuneet, olenkin patavanhoillinen, vaikka olisin pitänytkin aikaisemmat edistykselliset mielipiteeni. 

Tämä on ymmärtääkseni jokaisen sukupolven osa. Aikanaan isovanhempani juttelivat meille nuorille,  että ennen asiat olivat paremmin monessa suhteessa. Ja meitä tuppasi naurattamaan tämä vanhusten asenne, sillä emme nähneet omissa elämäntavoissamme tai moraalissamme mitään mitä kannattaisi vaihtaa entiseen. Ja nyt minä puolestani huomaan joskus haikailevani menneitä hyviä aikoja.

Lohdutus on siinä, että jokainen tulee lopulta siihen kohtaan, missä edellinen sukupolvi on saatettu maan multiin. Siinä vaiheessa alkaa tulla mieleen poisnukkuneiden juureva elämä, hyvät terveet elämänarvot ja monet heidän lausumansa viisaudet. Tulee toki mieleen myös heidän tekemiään virheitä, joita ei haluaisi toistaa, mutta etupäässä paljon hyvää. 

Kun siis aikani olen ollut vanha kääpä, minusta tulee lopulta kaivattu ja rakastettu esikuva kääpääntymässä oleville. Tätä on elämän kiertokulku.