Elämän tuoksut

Tämä on hyvien tuoksujen kesä. Ensinnäkin vauvantuoksu on tietenkin yksi maailman parhaista tuoksuista. Harmi vain että esimerkiksi Italian matkalta asti en kuvien välityksellä pystynyt aistimaan aitoa tuoksua. Olen saanut myös pyöräillä joitakin satoja kilometrejä uudella käytettynä ostetulla pyörälläni, jonka varustelu on nyt vihdoin saatettu valmiiksi. Pyörä on merkiltään Nishiki, ja kyllä mielestäni myös puhdas hiki haisee aivan hyvältä.

Nishiki odottaa peltolenkkiä

Parasta kuitenkin on, että pyöräillessä pääsee niin lähelle luontoa, että tuoksut suorastaan tunkevat nenään. Yksi rakkaimmista on kuivavan heinän tuoksu. Sitä on nyt paljon ilmassa, kun pientareita on niitetty, vaikka karjatiloja ei ole lähellä. Heinän tuoksu tuo mieleen monia asioita siltä ajalta, kun tämä oli karjatila. 

Haistelimme silloin ilmoja. Sääennustukset eivät vielä olleet kovin varmoja, mutta rukoilimme ja olimme rohkeita. Kaadoimme nuorta heinää, vaikka vanha pari varoitteli. Ja aina meillä oli sellainen siunaus, että saimme ajaa latoon hyvällä tuulella hyviä heiniä. Heittelimme suolaa päälle ja koko kartanolla leijui heinän herkullinen tuoksu, kun sade alkoi ropista kattoon. Yhtenä vuonna paalit painoivat turhan paljon, kun ajoimme niitä latoon, mutta silloinkaan heinä ei homehtunut, kun oli uusi heinämaa, ja mukana oli edellisvuotista ohranolkea. Toisena vuonna teimme äkkiä latokuivurin kolmen päivän heinille ja sitä käytetiin sitten useana vuonna. 

Trifolium pratense

Ulla-Leena Lundbergin Finlandia-palkinnon voittanut Jää kutkutti minua erityisesti siksi, että romaanin pastorska tiesi tasan tarkkaan milloin heinät pitää tehdä. Muut saarelaiset pyysivät silakkaa, mutta pastorska sai korjattua hyviä ja ravintorikkaita heiniä rakkaille lehmilleen. Eikä hän oikein osannut surujaan itkeä muuta kuin lehmän kylkeä vasten. Se oli minulle niin tuttua ja juuri niin kuin asiat on. 

Viljelysten kannalta on kesäkuussa ollut liian märkää, mutta syysruis ei ole kärsinyt siitä. Näillä lakeilla on monella nyt poikkeuksellisen komeita ruispeltoja, ja ne helimöivät näinä päivinä. Sitten lakeuden täyttää ihana tuleentuvan viljan tuoksu. Odotan myös marja- ja sienimetsien, omenien ja kirsikoiden tuoksua.

Jossain vaiheessa puhuttiin, että ihminen on menettänyt hajuaistinsa, koska sitä ei enää tarvita. Mutta kyllä sitä tarvitaan, että voi haistaa vaikkapa rakennuksessa piileskelevän homeen lemahduksen tai ruuan herkulliset aromit. Tulossa olevan sadekuuron voi myös haistaa etukäteen, kun on valppaana. Tuoksuihin sisältyy uskomattoman paljon muistoja, ja sanotaankin, että tuoksumuistot säilyvät pitkään myös muistisairaalla. 

Melampyrum pratense

Heinäntuoksusta minullekin palautui niin voimakkaana ja todellisena mieleen iloisia hetkiä paalikuorman päällä ja ne nuoruuden reippaat aamut, kun kävelin kirpeässä pakkasilmassa heinälatoon, raahasin kaksi paalia ruokintapöydälle, jaoin ne karjalle ja kuuntelin onnellista rouskutusta.

Paavali kirjoitti, että me olemme Kristuksen tuoksu (2.Kor.2:15). Ymmärsin, että se tuoksu voi vetää puoleensa tai karkottaa. En taida itse voida vaikuttaa siihen, kuka tästä tuoksusta mitäkin ajattelee. Tehtäväni on vain olla aidon tuoksun lähteillä.