maanantai 20. heinäkuuta 2015

Salainen ase

Momma on kerran vuodessa kahdeksan päivää rippileirillä. Tänä vuonna leirillelähtö oli erityisen haikeaa, koska momman pikku piiku oli juuri tullut kesälomalle. Onneksi leirielämä imaisee nopeasti mukaansa eikä koti-ikävä ehdi piinata. On se kuitenkin työn intensiivisimpiä työrupeamia.

Leirielämän hyviä puolia on runsaasti. On kehittävää tehdä työtä taitavassa tiimissä. Leirikeskuksessa on myös erinomaisen hyvä ja terveellinen ruoka. Sää oli tämän kesän leirisääksi hyvä.  Mutta kun ympärillä on yli 30  teiniä, tarvitaan myös erityistä myönteisyyttä ja voimavaroja. 

Muutama vuosi sitten keksin, että otan leirikeskukseen mukaan oman polkupyörän. Niinä parituntisina kun ei ole oma opetusvuoro ehtii käydä pyörälenkillä. Juuri päättyneellä leirillä tein neljä yli 20 kilometrin pyörälenkkiä Raippaluodon ja Köklotin mukavissa maastoissa. Mainio tapa irtautua, löytää oma lepohetki. Kun palaan lenkiltä suihkun kautta leirikeskukseen, tunnen itseni vapaaksi ja iloiseksi.
Kaunis niittylato Raippaluodossa

Jotkut nuoret ovat kuin sulkeutuneita nuppuja, jotka voi saada auki, kun osaa sopivasti kehaista. Jälleen kerran ajattelin, että kunpa olisin heti aluksi määrätietoisesti etsinyt jokaisesta jotain kiitettävää. Kiitoksen sanat tulee usein lausuttua vasta viimeisissä keskusteluissa.

Ihana oli palata kotiin levähtämään ennen viimeistä rutistusta - loma alkaa viikon päästä. Kolmentoista päivän työputken jälkeen olen käynyt saunassa ja palannut eräänlaisen siirtymäriitin kautta kotielämään. Mainiona siirtymäriittinä toimi minulle - jälleen - pyörälenkki. Se ei varmasti toimi kaikille, mutta uskon että jokainen voi löytää oman tapansa saada sydämeen vapautta ja iloa. 

4 kommenttia:

  1. Aika hauskaa!! Eilen tyttäreni kanssa Köklotissa ajelimme autolla ja hän kertoi tuon hiekkatien olevan aivan erinomaisen pyöräilytien ja usein siellä lenkin tekevät samoin sillan toisella puolella Raippaluodossa. Menimme "leiripaikkasi" ohi ja ajattelin että Maariakin varmaan täällä pyöräilee ja täällähän tämä nyt sitten heti lukeekin. Aika osuvasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai olen ollut mielessäsi, hauska kuulla :) Jossain vaiheessa leiriä ajattelin miten tärkeää olisi että me seurakuntalaisina myös muistaisimme rukoilla meneillään olevien rippileirien puolesta. Tuo on nuorille niin tärkeä elämänvaihe, kun he pohtivat omia valintojaan elämässä: suhtautumista uskoon, kavereihin, päihteisiin, ammatinvalintaa jne.

      Poista
  2. Onpa upea latokuva! Laita ihmeessä se Maaseudun Tulevaisuuden latokilpailuun - voit saada sen postimerkkiin ja kai jotain palkintoakin oli luvassa voittajakuville!
    Itse olen yrittänyt tähyillä sopivia latoja, mutta eipä niitä täällä mökkimaisemassa oikein ole, joten en varmaankaan voi osallistua tuohon kisaan.
    Hienoa, että olet keksinyt pyöräilyn jutuksi, jolla irrotat itsesi työstä ym. Minulle se taitaa olla kävely.
    Hyvää lomanodotusta! Ja päiviä sitä ennen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihme, en ole huomannut koko Maastullin kilpailua. Mulla ei ollu leirillä mukana parempaa kameraa, joten näpsäisin kuvan työkännykällä ja ajattelin mielessäni, että joku valokuvaaja sanoi kerlran lehtijutussa, että kännykkää ei kannata väheksyä, joskus sillä saa tosi hyviä kuvia kun sattuu kohdilleen. Itsekin ajattelin että tunnelma ja valaistus on kohdillaan eikä kukaan aavista miten lähellä tie on ladon takana. On mukava pyöräillä silmät auki katsellen kukkia, lintuja ja rakennuksia - kunhan pitää varansa ettei poikkea oikealta tieltä...

      Poista