Ruosteinen romu

Aamulla liikkeet olivat kuin hidastetussa filmissä ja silmäluomet uupumuksesta turvoksissa. Oman rippikouluryhmäni sinänsä mukavan konfirmaatiomessun jälkeen veto loppui kokonaan. Onneksi myös kesäloma alkoi! Aloitin loman nukkumalla päiväunet.

Eilen illalla kiirehdin pyhien toimitusten jälkeen nevalle, kun täksi päiväksi luvattiin sadetta. Ehdin tehdä kahden ja puolen tunnin kaarroksen, ja sain pari kiloa ihan hyvälaatuisia valokkeja. Mutta voi, nivelrikkoisilla polvilla oli vaikea kävellä. Mietin, kuinka monta vuotta vielä mahdan selvitä ilman varaosia. Ajattelin, ettei ole mukava olla vanha ja lihava. Koko kroppa tuli kipeäksi. 

Jos asiaa katselee myönteiseltä kantilta niin marjastus on vielä paljon monipuolisempaa liikuntaa kuin esimerkiksi hiihto, pyöräilystä puhumattakaan. Voin suositella kaikille, jotka haluavat teräskuntoon. Erityisen vaativaa on liikkua täällä Etelä- ja Keski-Suomen paksurahkaisilla soilla. Pohjoisen nevat tuntuvat siihen nähden kovapohjaisilta - toivottavasti tänäkin vuonna.

Viime vuonna suunnittelin mönkijän hankintaa, että saisin kuljetettua mustikat vaaranrinteestä alas. Ehkä sekin tulee joskus ajankohtaiseksi. Hätä keinot keksii. Isä osti jokunen vuosi sitten ystävänsä kanssa metsäpalstan. Palsta jaettiin sitten miesten kesken. Ikävä kyllä ennen jakotoimitusta molemmat loukkasivat itsensä. Toinen halvautui ja toiselta murtui lonkka ja tekonivel piti vaihtaa. Jakotoimitukseen matkattiin yhteisellä invataksilla, toinen tuli pyörätuolissa, toinen rollaattoria lykäten. Maanmittari arvasi että huumori on sallittua: Sieltäpä tulee kovettuja mettänomistajia! - Joo, me ostetaan mönkijä, sillä päästään peräsarkaan mettätöihin. 

Huumori taitaa olla sitä öljyä, jonka avulla pystyy rullaamaan silloinkin kun alkaa olla ruosteessa. Loman tavoitteeksi en siis aseta kiloja tai kilometrejä vaan naurun päivässä.