Keitin pikku piiulle aamupuuron ja kananmunaa. Ajoin Vaasaan, missä valmistelin liturgiaa ja keskustelusaarnaa, rekrytoin esirukousavustajan, tapasin omaiset, yritin hoitaa paria kinkkistä asiaa, tsekkasin vs. kirkkoherrana postit, kävin kastekodissa, valmistelin toimintasuunnitelmaa ja talousarviota ensi vuodelle ja pidin työtoverien ja seurakuntalaisten kanssa kesäkirkkoa saaressa, jossa sain vaihtaa kihlat 33 vuotta sitten. Sade taukosi parahiksi kesäkirkkoa varten ja ilta oli leppeä. Jossain välissä ehdin syödä lounaan ja juoda neljään kertaan kahviakin. Kotiin tultua lähdin hapekkaassa ilmassa kokeilemaan eilen paikattua pyöränkumia päästäkseni irti töistä. Vielä kolme työpäivää ennen lomaa: Kasteen toimituskeskustelu, hautajaiset, vihkiminen, kaksi kastetta ja konfirmaatiomessu.
Uskallan nyt paljastaa suuren kiitosaiheeni: Sydän on herättäjäjuhlista asti eli kohta kolme viikkoa lyönyt tasatahtiin ilman lääkkeitä. On ollut stressiä ja kiirettä, mutta pumppu tuntuu parantuneen. Se teki saman viime heinäkuussa, joten syynä voi olla kesän aurinko ja terveelliset vihannekset. Toinen vaihtoehto on, että saamani hoito vaikutti, kuten lääkäri ounasteli, vielä kuukausi hoidon jälkeen. En vähättele kolmatta vaihtoehtoa, joka on esirukous. Kiitän! Tuntuu luonnollisemmalta, kun vauhdikkaasti pyöräillessä syke on 130 eikä 100, kuten se oli vahvalla sydänlääkityksellä. On makoisaa nukkua, kun sydän ei häiritse.
Kesäkirkossa kauniin luonnon helmassa kokosimme yhdessä rukouksen. Rukoilimme pienten ja isompienkin lasten puolesta, että he varjeltuisivat onnettomuuksilta ja pahoilta ihmisiltä. Pyysimme ettei kukaan joutuisi kokemaan väkivaltaa. Anoimme taitoa ja halua kantaa toisten taakka, huomioida lähimmäisiä ja osoittaa heille rakkautta. Rukoilimme että maamme varjeltuisi sodalta ja levottomuuksilta ja että ihmisille riittäisi työtä ja toimeentuloa. Kiitimme leivästä, kauniista luonnosta, ystävistä ja tuosta yhteisestä hetkestä Jumalan kasvojen edessä.
Jumalan virta on vettä täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti