Pelkkä oleminen on vaikeaa

On muodikasta ja tarpeellista hidastaa elämää. Mutta kyllä pelkkä oleminen on taitolaji. Tämäkin päivä täyttyi taas monenlaisista hankkeista: Aamuneva, sukankudonta, pyöräily... Ehkä luonnontieteellisen koulutuksen saaneena ja maatalossa kasvaneena olen oppinut arvostamaan liian paljon mitattavaa tulosta: satotasoa, maidontuotantoennätyksiä, matkan ja sykkeen mittaamista, kiloja. Työssäni pappina en voi juuri tuloksia mitata, sillä ne tietää vain Herra. 

Olimme kerran työyhteisökoulutuksessa ja FT Maija-Riitta Ollila luennoi meille ja keskusteli kanssamme. Hän sanoi, että kyllähän sitä voi puhua slow lifestä, mutta ehkä emme loppuviimeksi salli sitä ainakaan muille. Jos vaikkapa joudumme sairaalaan, toivomme kyllä ettei siellä vitkutella hoitomme kanssa. Sitten hän sanoi, että tunnette sen tilanteen, kun tietokone käynnistyy liian hitaasti. Siinähän on aikaa henkäistä että tämä on nyt sitä slow lifeä ja ottaa ihan lungisti. Olen usein muistellut tuota odottaessani tietokoneeseeni elonmerkkejä.

Olen kuitenkin tyytyväinen tähän aika vilkkaaseen lomapäivään. Ajattelen, että yksi työ on lepoa toisesta työstä. Olen etuoikeutettu ihminen, kun voin vaihtaa olemisen tapaa, ei tarvitse raataa ilman vapaahetkiä ja lomaa leipänsä eteen.  

Tämä on ensimmäinen kesä kun mökillä sääsket tunkevat jostain sisään. Loppuillan voinkin viettää ryntäilemällä ympärinsä ja yrittämällä nitistää niitä kätteni väliin. Montakohan saisin? Vai ryhtyisinkö eläinoikeusaktivistiksi niin ettei yhtään elävää olentoa surmattaisi ilman oikeudenkäyntiä? - Retorinen kysymys, tallasin juuri muurahaisen ja huomenna keitän kalasopan, jos saan hauen. Sitä syötyäni yritän istua laiturinnokassa pilviä katsellen.