Malttamattomuus

Olen luonteeltani aika hätäinen ja se lienee isän perua. En jaksa kuunnella pitkiä puheita. Joskus en ole osannut hyödyntää sitä, että monasti aika tekee tehtävänsä. Olisin halunnut ratkaista asiat, jotka eivät ole ratkaistavissa lujalla tahdollakaan. Olenkin joutunut viime vuosina opettelemaan, että aina ei voi mennä harmaan kiven lävitse, vaan täytyy tyytyä siihen, ettei kaikille asioille voi mitään. 

Nyt odotan, että löytämäni muuramet kypsyisivät. Olen löytänyt hyviä marjapaikkoja, vaikka tänäkään vuonna alavat ja aavat nevat eivät täällä tuota erityisemmin. Jotkut komeat muuramet kypsyvät parissa päivässä, jotkut suuret suput vaativat vielä pari kolme viikkoa. Mutta mikäs tässä on odotellessa, saa tehdä päivittäin harjoituslenkin ja saunoa joka ilta ihanassa telttasaunassa. 

Tänään muistin paluumatkalla yhden nevakon, josta olen kerran ajatellut, että tähän voi märkänä vuonna tulla hyvin. Se oli miltei matkan varrella. Ajoin ensin epäröiden tuon komeapuustoisen metsikön ohi, mutta käännöksen jälkeen katsoin gps-laitteestani, teinkö paikasta vuosia sitten mitään merkintää. Kartalta löytyi merkintä: Stora. Ja totta totisesti muuramet olivat komeita. Päätin että muutaman päivän päästä käyn hakemassa kypsyneet marjat ja nimikoin ne lapsenlapselleni, joka ymmärtää myös ruotsia. Hän lähtee huomenna etelään, mutta se on jo nähty, että marjat maistuvat.