torstai 2. heinäkuuta 2015

Värejä haudalle

Tämä akileija on kotipihasta
Lähipiiriini kuuluu eräs puna-viher-värisokea, joka voi sekoittaa esim. vaaleanruskean ja vaaleanvihreän. Hänen on myös vaikea löytää suolta marjoja, joten hän on saanut vapautuksen marjastuksesta. Tuollainen kohtalo säälittää. Olen koettanut asettua hänen asemaansa ja ajatellut, että me kaikki saatamme nähdä värit hieman erilaisina. 
Leucanthemum vulgaris

Puhuin tästä kerran eräälle sokealle papille, ja hän vastasi, että joo, ja me näemme muutenkin ihan eri asioita. Hän oli ajanut Afrikassa kahdesti taksilla paikasta A paikkaan B ja pyytänyt taksikuskia kertomaan, mitä matkan varrella on. Ensimmäinen taksi oli sanonut että tässä ei ole oikeastaan mitään. Toinen oli kertonut vuolaasti, että tässä on kapakka ja tässä on kapakka ja tässä. - Jokunen aika sitten olettamukseni sai vahvistusta myös siitä, että maailma kohisi mekosta, jonka värit eri ihmiset näkivät eri tavalla.

Muutama päivä sitten joku moitti tekstaripalstalla, että seurakunta oli istuttanut haudalle keltaisia kukkia. Hän varmaan halusi punaisia kukkia kertomaan rakkaudesta. Mutta minä ajattelin heti, että haluaisin haudalleni joskus jotain keltaista, vaikkapa kimpun niittynätkelmää tai kulleroita. Tämä johtuu siitä, että rakas kummitätini Aili valikoi usein muistokukiksi keltaisia ruusuja. Keltainen ei ole kirkollinen väri, mutta se kuitenkin muistuttaa pääsiäisestä, ylösnousemuksen juhlasta.
Lathyrus pratensis
Ehkä haudalleni sopisi tuoda joskus myös sutikukkakimpun. Ensinnäkin olen aina pitänyt maalaamisesta. Toiseksi olen ollut vähän piikikäs. Huopaohdake kestää hyvin maljakossa, on komea ja erikoinen kuten minäkin. Lisäksi sen violetti väri on kirkollinen paastonajan väri. Paastoamisessa olen ollut huono, mutta katumista tuntuu olevan joka päivässä. Itse olen vaalea ja olen usein ihaillut, kun jollain tummatukkaisella naisella on ollut päällään väkevää lilaa. 
Cirsium helenioides
Jumala tunsi syvää iloa, kun hän suunnitteli tämän värikylläisen maailman. Hän katseli kaikkea tekemäänsä, ja se oli sangen hyvää. Niin myös sinä, lukijani. Vaikka olisit väritön kalpeanaama ja näkisit värit toisin kuin minä, soinnut kuitenkin kauniisti luonnon väreihin. Ei kun sammalmättäälle ihmettelemään kesää.

  

1 kommentti: