Ajatusten ja ihmisten epäjärjestys

Olen ollut viime päivinä vähän huolissani omasta hajamielisyydestä. Siihen on kyllä luonnolliset syyt, mutta olisi hyvä, jos en pitkin päivää tyrkkisi tavaroita outoihin paikkoihin joista niitä on vaikea löytää. Tähän asti olen voinut ajatella, että kaikki kadonneet tavarat ovat korkealla, ylätasoilla mihin noin 187 cm pitkät ihmiset niitä kadottelevat. Mutta esimerkiksi jauhopussin työntäminen astiakaapin alatasolle oli mitä ilmeisimmin omia tekosiani. Toivon tämän sekoilun vähenevän sitten kun on vähemmän tuumattavaa.

Eilen illalla keksinkin, että kaikkein rentouttavinta on aloittaa uusi sukankudin vähän vaativammalla mallilla ja istua ilta aivan rauhassa. Siinä kun samalla ajattelee asioita, niin aina jotain myös muistaa ja oivaltaa. Asiat jäsentyvät ja löytävät mittasuhteensa. Olen siis viettänyt vapaa-aikaa lämpimässä niin kuin talon vanha kissakin. 

Luin jostain, että sotkuinen työpöytä kertoo siitä että kyseessä on luova ja kaikin puolin fiksu ihminen, joka käyttää ajan ensisijaisesti työn tekemiseen ja vasta toissijaisesti järjestelyyn. Se oli kiva kuulla. Ehkä joskus saavat myös tekemiset ja ajatukset mennä epäjärjestykseen ja siitä syntyy jotain muutakin uutta kuin sukka. Kun aikansa ajattelee, niin asiat myös selkiytyvät aikanaan. 

Kirkkoraamatussa esiintyy sana epäjärjestys mielenkiintoisesti 1. Aikakirjan 15 luvussa, missä sanotaan että tuohon aikaan eivät matkamiehet voineet kulkea rauhassa, sillä kaikkialla ihmisten kesken vallitsi epäjärjestys. Jumala oli antanut kansakuntien joutua sekasortoon ja ahdinkoon. Mutta olkaa te vahvoja älkääkä menettäkö rohkeuttanne. Te saatte teoistanne palkan. (2. Aik.15: 5-7.) Ihmisten kesken on usein epäjärjestystä, mutta silti saan olla rohkea ja koettaa tehdä hyviä tekoja. Hyvät teot luovat rauhaa.

Toisen kerran epäjärjestyksestä puhutaan Uudessa testamentissa seurakunnan kokousten yhteydessä. Jumala ei ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Kaiken tulee siis tapahtua arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä, myös profetoimisen ja kielillä puhumisen. Ei mitään kilpalaulantaa! Tässä raamatunkohdassa käsketään myös naisten pysyä vaiti seurakunnassa ja kysyä kotona mieheltään, jos jotain jäi epäselväksi. (1.Kor.14:26-40.) Tähän Paavalin sanaan vedoten jotkut yhä vastustavat naisen toimimista papin virassa. Kuulostaa omituiselta, jos kuitenkin annetaan naisten puhua kirkkoneuvostoissa, pitää pyhäkoulua, todistuspuheenvuoroja ja jopa raamattutunteja. 

Toivoisin että seurakunnissamme ihmisten kesken ei olisi niin paljon epäjärjestystä! Mutta Raamatun tulkinta aiheuttaa paljon päänvaivaa ja hajaannusta. Raamattu kun on luonteeltaan sellainen kirja, että en ole keksinyt tapaa miten sen voisi ottaa kohta kohdalta sellaisenaan ilman mitään selityksiä. Olen tullut samaan tulokseen kuin Katekismuksemme, että Raamattu on paitsi jumalallinen myös syvästi inhimillinen kirja. Kuitenkin se kantaa pelastuksen ja toivon sanomaa!