Viisaampi

Veli sanoi, että ajattele vain omalle kohdalle, kun me tullaan vanhaksi. - Voi, siinä ei tarvitse edes mielikuvitusta! Eilen sanoinkin eräälle itseäni iäkkäämmälle rouvalle, että me Naskalissa ollaan jo niin vanhoja, että meitä tähystetään milloin mistäkin putkesta, ja ihmettelin, eikö häntä tosiaan ole tähystelty mistään suunnasta. No on tietenkin, mutta vain päältä päin. En viitsinyt kertoa, että olen huomannut nukkuvani tavallista paremmin kun rintakehä on täynnä piuhoja jotka vaikeuttavat turhaa kääntyilemistä. 

Ei tässä kukaan ole toistaan parempi, vaikka joskus asetutaan huolenpitäjän rooliin. Meillä tuli tänään kotiutetun isän kanssa väittely taskulampusta. Sanoin, että kas, olen unohtanut uuden taskulamppuni sun pöydälle. Isä sanoi että tuo on muuten mun lamppu. Mä ajattelin että ei meillä millään voi olla juuri samanlaisia tehokkaita Airamin lamppuja, ja mähän kävin täällä lampun kanssa enkä sitten löytänyt sitä kotoa. MIelestäni isä saattaa sekoittaa suurempiakin asioita kuin lamput. Otin päättäväisesti lampun mukaani. Myöhemmin ajattelin, että voin tietysti tarkistaa onko lampussa ladattavat patterit kuten itselläni on. Mutta ei tarvinnut. Kävi ilmi että oma lamppuni oli ollut pojalla lainassa ja oli tismalleen samanlainen kuin isän. Kävin heti palauttamassa isän lampun, jossa tosiaankin oli tavalliset paristot. Ihan hyvä juttu että isä oli oikeassa.

Rovaniemen kirkon tuhlaajapoikapiirros

Myös suhteessa Taivaalliseen Isään tekisi mieli ottaa joskus se tietävämmän osa. Luulen ymmärtäväni mikä on parasta rakkailleni ja itselleni. Voin kysellä onko Jumala erehtynyt tai nukkuuko hän veneessä. Mutta aina uudestaan saan löytää itseni lapsen paikalta: Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. (Ps. 139:6). Toivon, että jaksaisin aina luottaa siihen että Jumalan johdatus on hyvä. Koen, että ihmisen osa on hyvä, kun aina on joku suurempi ja viisaampi, johon saa turvata ja jonka luo saa palata.