Tänään taas olen ajatellut, että meille pohjoisen asukkaille on varmasti merkittävää sekin, että saamme kokea paukkupakkasia ja niistä selviytymistä. Tämä päivä oli ainakin itselleni osittain selviytymistaistelua, sillä huonosti nukutun yön jälkeen sain todeta, että Skodan akku ei jaksanut pyöräyttää moottoria, vaikka moottorilämmitys oli ollut päällä vajaat kolme tuntia.
Pääsin kuitenkin linja-autolla töihin. Linjuri tuli miltei ajallaan ja minä tarkenin odottaa, kun olin aivan erinomaisesti kerrospukeutunut. Olin myös virittänyt hienostuneet korvalaput korville ja söpöt koirankarvalapaset nahkasormikkaiden päälle. Lämpimässä linjurissa panin hämmästyneenä merkille, että bussista poistuvat laihialaiset lukiolaispojat kiittivät kuskia iloisesti. Voi miten fiksuja tämän päivän nuoret ovat!
Nikolainkaupungissa sain kannattaa taksia kahteen kertaan päästäkseni syntymäpäiväkäynneille palelluttamatta kukkasia. Muita matkoja kävelin iloisella mielellä. Mies oli iltapäivällä hakenut pakulla autooni uuden akun seitsemän vuotta palvelleen tilalle. Pääsin kuitenkin taas linja-autolla kotitien päähän ja ihailin sitä miten mainiosti yhteiskuntamme toimii pakkasella. Ei ainakaan 30 asteen pakkanen meitä lamaannuta. Päin vastoin, monenlainen toimeliaisuus lisääntyy.
 |
| Tämä koskipaikka on nyt umpijäässä ja jäät paukahtelevat |
Olisi tärkeää että Suomen nousu olisi etenkin henkistä nousua: keskinäistä kunnioitusta, välittämistä, huolenpitoa ja rohkeutta kohdata toinen ihminen. Tarvitaan myös taitoa ja halua nähdä hyvät asiat ja löytää huumorin kukkia hankikeleillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti