Moite

Moite tuntuu niin pahalta, että koko ruumis reagoi: hartiat kiristyvät, sydän lyö ylimääräisiä lyöntejä ja vatsassa tuntuu epämiellyttävältä. Elämässä on saanut kokea sekä ansaittuja että ansaitsemattomia moitteita eikä vaikutuksessa juuri ole eroa. Ansaittu moite tuntuu pahalta siksi että tuntee itsensä syypääksi ja ansaitsematon moite siksi että toisen haavoittamisenhalu tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja väärältä. 

Osaisinpa käsitellä ansaitsematonta moitetta niin, etten antaisi sen vaikuttaa mielialaan. Kiittäisin itse itseäni ja ajattelisin, että harmi kun toinen ei huomaa miten hyvin olen toiminut. Osaisinpa lieventää ansaittua moitetta ajattelemalla, että en tosiaankaan ole hoitanut tätä asiaa parhaalla mahdollisella tavalla, mutta eipä täällä kukaan täydellinen ole.

Olen ollut usein kärkäs sanomaan läheisille moitteen sanan. Kerkeän kieleni tuntien olen sitten kilvoitellut että osaisin kiittää aiheesta, etteivät todennäköisesti jo piankin antamani moitteet tuntuisi niin pahalta. Menestys kilvoitusrintamalla ei ole ollut erityisen hyvä. Palautteen antamisen tasapaino heilahtaa varsinkin väsyneenä negatiivisen puolelle. 

Uskon että positiivisen kierre on mahdollista saada aikaan työpaikoilla ja kodeissa, mutta se vaatii asian tiedostamista. Huomaan, että minulla on paljon positiivisia ajatuksia kanssaihmisistä, mutta ne jäävät usein ajatuksen asteelle. Joskus huomaan sanoa iloisia ja myönteisiä asioita, mutta joissakin kohden on aivan sokeita pisteitä. 

Sanotaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Entä jos olen metsä ja koetan vastata toisin kuin minulle huudetaan?