Valoa

Tänään maailma näytti valoisimmat puolensa. Tammikuun aurinko kultasi vaarat. Joku oli varannut meitä varten kiehisiä valmiiksi tulentekoon. Huomaavaisuus lämmitti samoin kuin tulet. Jäi sytykkeitä vielä seuraavallekin, kun olin varannut puukon mukaan. Paistoimme makkarat autiomökin kamiinan pesän suulla. 

Kelit ovat voitelun kannalta helpot. Olen aamuisin lisännyt aina jotain vanhojen vaksien päälle. Tänä aamuna vähän sinistä. Suksi luisti ja jaksoimme hyvin. Lihasoppa maistui pakkaspäivänä. Sydän on löytänyt paremman rytmin.

Minulla on usein mielessä runonsäe: Valossa näkyy kirjoitus. Olen varmasti ainakin kolmasti selannut runokirjojani löytääkseni kuka on kirjoittanut nuo kiehtovat sanat. Luullakseni Niilo Rauhala tai Irja Hiironniemi. Runokirjat eivät ole nyt käsillä.

Luulen, että kirjoituksessa on lupaus ja siksi tuo runonsäe on täynnä toivoa. Jumala loi valon, jotta kirjoitus näkyisi sinussa ja minussa ja ympäröivässä luonnossa. Valon kajo tuo esiin milloin mitäkin: Luojan kaunista käsialaa, rohkeutta ja rakkautta.