Lapsena opittua

Tänään löysin elämäni ensimmäistä kertaa suppilovahveroita jostain muualta kuin torilta. Niin tai löysinhän minä niitä kerran Jurvassa työhuoneeni kynnykseltä, ja ihmettelin kauan mistä niitä siihen on ilmestynyt. Kävin lapsena 4H-kerhon sienikurssin kerhonohjaajamme Raili Kallion mainiolla opastuksella. Hän osasi opettaa sillä tavalla että siitä oli helppo jatkaa sienien tunnistamisen itsenäistä opettelua. Olen siitä saakka sienestänyt sen verran kuin olen marjastamiselta ehtinyt eli ei mitenkään ammattimaisesti. Tunnen tärkeimmät syömäsienet: haperoita, tatteja, kanttarellit, lampaankäävän, vaalean orakkaan ja rouskuja.  En juurikaan varastoi sieniä, vaan ne käytetään tuoreeltaan. Tänä vuonna olen tehnyt muutaman paistoksen kanttarelleista.

Kanttarelleja parin viikon takaa

Lapset ovat ainakin oppineet pitämään sieniruuista. Muistan, kun pojat olivat pieniä ja odottivat minua kieli pitkällään kotimetsästä: Tuliko mitään pannulle pantavia? Vuosi sitten toinen tyttäristäni hurahti sienestämiseen käydessään Syötteen mökillä - siellä oli niin paljon voitatteja ja herkkutatteja. 


Olen joskus yrittänyt etsiä suppilovahveroita, mutta huonolla menestyksellä. Ystäväni sanoi, että en osaa olla tarpeeksi nöyrä ja konttia metsänpohjassa. Eräs työtoveri lupasi kerran näyttää millaisessa paikassa niitä kasvaa, mutta sekin sitten vain jotenkin jäi.

Eilen en päässyt metsään, vaikka oli upea päivä. Sen sijaan teimme lähes 600 kilometrin lenkin, kun kävin vapaapäivän kunniaksi kastamassa kummityttäreni lapsen ja siunaamassa uuden kodin. Tänään minulla oli avustaminen Vaasan kirkossa. Oli mikkelinpäivän perhemessu, ja myös lapsia oli mukavasti paikalla. Oli ihana siunata pienokaisia ehtoollispöydässä ja jutella seurakuntalaisten kanssa kirkkokahveilla. 

Päivä oli kaunis ja lämmin, joten kotiin päästyä haukkasin jotain nopeasti ja suuntasin lempimaisemaani eli suolle. Jotkut saattavat sanoa harmistuneella äänellä, että suksi suolle, ja minulle se passaa. Noukin valikoiden ja nautiskellen taas sangollisen karpaloita ja kun raahasin saalistani autolle, kirjaimellisesti kompastuin suppilovahveroihin. Eivät ne olleet oikeastaan ollenkaan vaikeita havaita!  

Tällä löydöllä oli varmasti oma  tarkoituksensa. Sieniä rakastava poikaseni sai lohtumuhennosta, sillä hänellä on ollut viime päivinä vähän vastoinkäymisiä. En huomannut ottaa suppiksista kuvaa, kun meillä oli niin nälkä. Meillä on ihana maa, kun metsästä löytää lähes kaiken mitä elääkseen tarvitsee. Tosin en ole vielä opetellut metsästämään, mutta ehkä sitten eläkkeellä. Äiti oli kyllä sitä mieltä, että isojen veljien pitää opettaa minut ampumaan rastaita. Sain kurssitusta pienoiskivääriin, mutta en oikein uskaltanut ammuskella, kun kuulin miten pitkälle luodit lentävät.