Mitä on olla nainen?

Naisena oleminen on mitä on. Isäntä lähti Mallastehtaan elojuhlaan, mutta minä jäin kotiin. Tukka on harvinaisen hyvin, mutta en löytänyt mitään päälle pantavaa. Olisin halunnut päälleni jotain tämän illan iltaruskon ja kauniin syksyn oranssia, mutta yksi oranssi paita oli hikinen ja toinen ei sopinut muiden vaatteiden kanssa. Olin viluinen ja karvattijakun kanssa ei ollut mitään kivaa pukeutumispaitaa. Yleensähän pukeudun pantapaitaan... Sitä paitsi en muistanut mitä minulla oli päällä viime vuonna, kun Juha Sipilä puhui juhlassa. Ja oikeastaan housutkin piti laittaa pyykkiin huomista varten. Näin ollen totesin, että alkuperäinen suunnitelma oli ihan hyvä. Olin ajatellut jäädä kotiin lepäämään ja lueskelemaan, mutta sitten kuitenkin pengastin vaatekomerolla, sillä täytyihän tilanne kartoittaa.

Useimpien naisten vaatekomero taitaa olla samanlainen kuin minun: Henkarit ovat ahtaalla ja vaatteita päälletysten hyllyt täynnä, mutta välillä sieltä ei löydy mitään ja täytyy jäädä kotiin tai kulkea miltei alasti. Se kertoo naisen sielunelämästä. Me olemme rikkaita, värikkäitä ja ylitsepursuavia, mutta emme aina huomaa, mitä lahjoistamme ja vahvuuksistamme voisimme käyttää missäkin tilanteessa.

Lueskelen hieman tylsää Nelson Mandelan virallista elämänkertaa. Yleensä nukahdan, kun olen lukenut 20 sivua, joten 600-sivuisessa kirjassa menee monta iltaa. Mutta ajattelin, että tästä miehestä olen jo lapsena kuullut, joten olisi aika muodostaa jonkinlainen kokonaiskuva. Nelsonille vaatteet olivat tärkeitä. Hän hommasi jo nuorena hienon mittatilauspuvun. Oli ankeaa, kun mustat eivät saaneet ensin käyttää vankilassa pitkiä housuja. Se oli osa mustien alistamista. Hyvät vaatteet päällä rohkeus ja omanarvontunto kohosi.

Luulen että loppujen lopuksi meillä naisilla on kyse samasta asiasta. Monet meistä ovat aika epävarmoja. Emme tietenkään yritä varsinaisesti peittää epävarmuutta vaatteilla. Mutta kauniit vaatteet saavat meidät tuntemaan itsemme oikealla tavalla pukeutuneiksi, iloisemmiksi ja rohkeammiksi. Sitä paitsi siitä tulee ristiriitainen olo, jos olo on oranssi, mutta pitää pukeutua harmaaseen. 

Jotkut kyllä luulevat, että jos on tunnustava kristitty, täytyy olla harmaa. Se on harhaluulo. Jos on tunnustava kristitty, on suotavaa olla oranssi, mutta sekään ei ole pakollista.