Kakluuni

Olen ajatellut koko talven, että ostan uusia vaatteita vasta sitten kun olen vähän laihtunut. No, vähän sai tosiaan riittää. Tänään kävin Vanessassa, joka on alueen parhaita vaatekauppoja. Sieltä ei tarvitse koskaan lähteä tyhjin käsin. Aurinkoinen sää houkutteli myös hiihtolenkille, ja kerkesin käydä ennen kuin pakkanen kiristyi.

Tuuli vaikuttaa tuvan lämpötilaan eniten. Se kääntyi eilen kaakon ja etelän puolelle ja niinpä sisälämpömittari on näyttänyt tänään alle 20 astetta. Osaltaan tilanteeseen vaikuttaa se, että talon etelänpuolinen kivijalka on liikkunut turhan paljon. Sille pitäisi kuulemma pian tehdä jotain muutakin kuin heitellä lunta jalkaan. Olen istunut vapaapäivää kahdet villasukat jalassa ja tikunnut kolmansia. Äsken tehtiin tulet, ja voi miten kodikasta on vanhan kakluunin lämpö. 

Tällaiseen tupaan kuuluisi oikeastaan kulmatakka, mutta se oli 50-luvulla niin huonossa kunnossa, että äiti ja isä päättivät purkaa sen ja tilalle siirrettiin yläsalista kaakeliuuni. Sekin on siis talon vanha. Jokunen vuosi sitten hormi oli jonkun tiilen tukkima, mutta nuohoojien ja isännän ahkerointi erilaisilla kuulilla sun muilla vempaimilla on tuottanut tulosta niin että uuni vetää taas. Lisäksi voisin käyttää puuhellaa, joka lämmittää koko vahvan muurin, tai leivinuunia. Ei jouduta pulaan pakkasilla.

Puhuttiin tänään vaatekaupassa, miten haavoittuvainen yhteiskuntamme on. Pankkiyhteydet ovat hidastuneet. Jos terveyskeskusten ja sairaaloiden tietojärjestelmät kaatuvat, sairaanhoito on lähes kädetön. Kirkkoherranvirastosta ei voi varata hautausaikaa, jos nettiyhteys on poikki. Meidän hakelämmityskään ei toimi, jos ei ole sähköä, koska sähköä tarvitaan ruuvin pyörittämiseen, uunin ja kiertovesipumpun toimintaan... 

On joskus hyvä miettiä, miten selvitään, jos järjestelmämme kaatuvat. Toisaalta on turha kuvitella että elämässä voisi varautua kaikkeen.