
Tällaiseen tupaan kuuluisi oikeastaan kulmatakka, mutta se oli 50-luvulla niin huonossa kunnossa, että äiti ja isä päättivät purkaa sen ja tilalle siirrettiin yläsalista kaakeliuuni. Sekin on siis talon vanha. Jokunen vuosi sitten hormi oli jonkun tiilen tukkima, mutta nuohoojien ja isännän ahkerointi erilaisilla kuulilla sun muilla vempaimilla on tuottanut tulosta niin että uuni vetää taas. Lisäksi voisin käyttää puuhellaa, joka lämmittää koko vahvan muurin, tai leivinuunia. Ei jouduta pulaan pakkasilla.
Puhuttiin tänään vaatekaupassa, miten haavoittuvainen yhteiskuntamme on. Pankkiyhteydet ovat hidastuneet. Jos terveyskeskusten ja sairaaloiden tietojärjestelmät kaatuvat, sairaanhoito on lähes kädetön. Kirkkoherranvirastosta ei voi varata hautausaikaa, jos nettiyhteys on poikki. Meidän hakelämmityskään ei toimi, jos ei ole sähköä, koska sähköä tarvitaan ruuvin pyörittämiseen, uunin ja kiertovesipumpun toimintaan...
On joskus hyvä miettiä, miten selvitään, jos järjestelmämme kaatuvat. Toisaalta on turha kuvitella että elämässä voisi varautua kaikkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti