Rakkaus

Nuhanunnu on saanut rakkautta ja huolenpitoa. Hymyilin tänään hillitysti, kun luin erään vanhanpiian käsityksiä siitä, mitä naiset odottavat miehiltä ja mitä miehet odottavat vaimoiltaan. Naiset kuulemma odottavat, että miehet kärsisivät nälkää ja haavoja uhraten elämänsä taistelemalla jonkun suuren ja tärkeän asian puolesta. Miehet taas odottavat naiselta ennen kaikkea kunnioitusta.

Miehen puolesta on paha mennä sanomaan, mikä hänelle on tärkeintä. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että parasta on tavallinen arki, se että toinen on lähellä, ehkä samassa talossa ja välittää. Hyväksymisellään hän on ollut muovaamassa minua siksi joka olen. En ole koskaan osannut toivoa että tuo laiheliini joutuisi kärsimään nälkää ja suuria uhrauksia minkään asian vuoksi. Olen ollut kiitollinen rauhasta ja tavallisesta turvallisesta elämästä. 

Hiljakkoin haastateltiin jotakuta tsunamissa perheensä menettänyttä. Jäi mieleen, kun hän sanoi oivaltaneensa olevansa juuri sellainen kuin on sen tähden, että nuo rakkaat ihmiset ovat olleet olemassa. 

Eli oikeastaan kaikella sillä mitä olen saanut elää ja kokea, on ollut merkitys. Olen kiitollinen paitsi hyvyydestä, myös vaikeuksista ja vastoinkäymisistä. Joskus vastoinkäymiset ovat lähes nujertaneet, mutta apu ja tuki on ollut saatavilla. Ja rakkaus, elämän tärkein asia.