Kesällä 1984 olin tohtori Melan tutkimusapulaisena tutkimassa luonnonmukaista viljelyä. Jossain Vironperän lähellä, muistaakseni Siuntion puolella oli eräs vuohifarmi, jossa harjoitettiin biodynaamista viljelyä. Puhelinta talossa ei ollut, mutta sain naapurin kautta välitettyä sinne viestin, että olen tulossa tutustumaan viljelyksiin. Ajoin kyseisenä aamuna klo 10 pihaan punaisella Fiat 128:lla. Portaille tuli vastaherännyt karvainen mies pikkuhoususillaan, Holger Träskman. Hän halasi minua ja sanoi että Voi sinua tyttörukka, helpompi on saada viini kasvamaan Suomessa kuin tutkia luonnonmukaista viljelyä.Säikähdin tietysti ensin tätä vanhahkon miehen lähestymistä, mutta pian huomasin, ettei häntä tarvitse pelätä. Mies osoittautui eläkkeellä olevaksi tekniikan tohtoriksi, joka oli nuorena tutkinut lumikiteen käyttäytymistä ja kehittänyt erinomaisen Hokke-auran siipimallin, jota TVH käytti. Hänen nuori vaimonsa oli tumma, kaunis ja miellyttävä. Heillä oli pieniä lapsia. Vuohet käyttivät Fiiattia kiipeilykohteena, ja kuraiset sorkanjäljet pysyivät pitkään autoni katolla.
Sain maistaa aivan ihanaa vuohen herajuustoa, jota oli valmistettu puuliedellä. En meinannut uskaltaa, koska se näytti vetelältä vauvankakalta enkä ollut yrityksistäni huolimatta oppinut siihen mennessä pitämään edes kiinteästä ja makeasta norjalaisesta ruskeasta vuohenjuustosta. Mutta tämän herajuuston muisto herauttaa vieläkin veden kielelle.
Se oli hauska ja syvällinen päivä. Jaettiin monia elämän isoja asioita. Mikä siinä on, että jotkut kohtaamiset eivät koskaan unohdu? Varsinkin kun näen lumiauroja tiellä, tai kun kuopiolainen kollega puhuu viininkasvatuksestaan, muistan tuon päivän. Sadat muut kohtaamiset ovat painuneet unholaan. Ehkä muistijälki painui mieleen siksi, että nuo ihmiset olivat rohkeasti persoonallisuuksia, ja tuohon rohkeuteen sisältyi aimo annos avoimuutta ja ystävällisyyttä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaHei Maria, onpa hauskaa että löysit tänne! Kun kirjoitin tätä kirjoitusta, salaa toivoin, että joku teidän suvusta löytäisi tämän sivun hakusanoilla. Ja aamulla huomasin että kas, joku on lukenut vanhan blogikirjoituksen, että varmaan jollain Hokke-aura-haulla :) Vaikka muutoin muistan tarkkaan tuon päivän, olin vähän epävarma että olikos siellä tyttö ja poika... Siunausta elämääsi!
PoistaHei ! Olipa kiva lukea vaikkakin vanha tarina Hokesta. Tutustuin häneen Lintulan luostarissa joskus 70-80-luvun kiepeissä, Hokke oli luostarissa hyväntekeväisyystöissä kuten minäkin ystävieni kanssa. Olin sitten pari viikkoa heillä töissä siellä Vironperän lähellä. Tytöt olivat pieniä. Olisi mukava tietää mitä heille kuuluu.
VastaaPoista