Taivaan portti

Tänäänkin olen nähnyt yhtä ja toista kaunista. Noista mökin tikapuista tuli mieleen uni, jonka Jaakob näki pakomatkallaan. Hän oli suututtanut veljensä Eesaun anastamalla isältään viekkaasti esikoiselle kuuluvan siunauksen. Poikien äiti Rebekka oli hyvin toimelias nainen ja lähetti Jaakobin matkaan sukunsa luo Mesopotamiaan, sillä Eesau hautoi kostoa. Matkalla Jaakob nukkui kivi päänalusena ja näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas.  

Myös Jumala ilmestyi Jaakobille ja lupasi varjella häntä hänen teillään. Siunaus tuli samalla myös suomalaisten osaksi, sillä Jumala sanoi, että Jaakobin saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. 

Jaakob ei ainakaan minun mielestäni ollut sen siunauksen arvoinen, sen paremmin kuin suomalaisetkaan. Hän oli petturi ja taisi kiristääkin kerran nälkäistä veljeään. Kun hän heräsi unestaan, hän ajatteli että tämä on pelottavan pyhä paikka, varmaankin Jumalan asuinsija ja taivaan portti. Hän nimesi paikan Beteliksi, pyhäköksi.

En tiedä millaisen taivaan portin näki se suomalainen mies, josta kerrottiin, että kyllä hän sen jälkeen rupesi suhtautumaan uskon asioihin toisella tavalla, kun hän kerran autolla ajaessaan koki ihmeellisen näyn, näki kuin taivaan portin. Hän arveli vaimonsa kuoltua, että ehkä siellä toisella puolella kuitenkin on jotakin! 

On väärin kuvitella, että voisin puheillani ja selityksilläni saada ateistit uskomaan ja muuttaa kirkon käyrät ylöspäin. Mutta ei ole väärin kuvitella, että Jumala voi sen tehdä. Taivaan tikapuita on turha yrittää rakentaa. Mutta ne ovat olemassa.