tiistai 27. tammikuuta 2015

Romanttinen aamu

Tänä aamuna oli poikkeuksellisen romanttista herätä, sillä sähkökatko jatkui viidettä tuntia. Muistan, kun olimme 1987 vanhempieni ja kummitätini kanssa hillaretkellä pohjoisessa ja kortteerasimme mukamas hyvin varustellussa Lapin mökissä. Kun siellä oli yhtenä aamuna sähkökatko, emme saaneet kahvia, sillä mökin takka ei vetänyt ilman huippuimuria eikä mökistä löytynyt retkikeitintä. Meidän mökkimme on toista maata! Sytyttelin kynttilät talviaamun hämärään ja täräytin pannukahvit trangialla. Sähköt palautuivat ennen kuin tuli tarvetta takkalämmitykseen.

Eilinen ilme
Fionalla oli lepopäivä, sillä kun kyselin hiihtämään lähdöstä ja vilautin valjaita, se makasi reporankana eikä korvaansa lotkauttanut. Se nimittäin hiihti eilen elämänsä ennätyksen eli koko kotoladun 17 km. Viime yönä oli satanut kymmenen senttiä lisää lunta eli ei ole enää metristä kaukana. Latukone oli jo kiertänyt kotoladun ja hanki oli houkutteleva. Olin sipaissut pohjaan tukkaföönin avustuksella jotain ikivanhaa täsmävoidetta Rexin nollasta miinus ykköseen ja se toimi hyvin, mutta oma kroppa ei toiminut. Tunsin itseni niin hitaaksi ja kankeaksi, että palasin pian kotiin. Ilmiselvää lepopäivän tarvetta minullakin.  Otin vielä valokuvia lumimaisemasta ja rupesin tiskailemaan kotiinlähtöä. 

Harmistuin toisenkin kerran, kun katsoin vuosia sitten Pytkynpirtistä ostamaani käsintehtyä kaunista puukkoa. Joku Pertun kavereista oli uunnavuonna käyttänyt sitä johonkin väärään tarkoitukseen ja siitä oli katkennut kärki ja tullut muutakin säröä kärkipäähän. Siitä ei taida enää kalapuukkoa saada. Olen puukkofriikki, joten ehkä asiaa voi katsoa positiiviseltakin kannalta. Nyt saan kannattaa käsityötä ja ostaa jonkun uuden kauniin puukon itselleni. Kun vain saisi pidettyä omansa pois miesten käsistä, sillä jostain syystä miesväki rikkoo paljon työkaluja. 

Olen onnellinen, kun meillä on tämä pieni piilopirtti. Tänä talvena en ole ehtinyt käydä monasti. Lähtiessä katsoin toiveikkaana taakseni: Tupa jäi houkuttelevana odottamaan seuraavaa retkeä.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti