Naurut

Aamun aluekokouksessa kaikki jostain syystä nauroivat minulle. Keskustelimme tulevasta TV-jumalanpalveluksesta. Sanoin että viimeksi piti olla vain radiojumalanpalvelus, mutta kun he näkivät minut, järjestettiin myös televisiointi. Kun viittasin samalla kasvoihini, kaikki nauroivat iloisesti ja sanoivat että sinulla ainakin on terve itsetunto. Jonkun kauniimman kohdalla vitsi olisi ehkä otettu totena.

Eräs muistiinpano oli hukassa ja niinpä sain siivottua roskikseen puolet työpöydällä olevista papereista. Pöydän pinta alkoi jo näkyä sieltä ja täältä. Löysin myös Varattu-kyltin ja kämppikseni Suvi otti minusta viehättävän kuvan. 

Illalla oli rippikoulun startti nuorisotyönohjaaja Tiian kanssa. Ryhmä vaikutti mukavalta, samoin vanhemmat. Ilmeisesti kaikkia kuitenkin vähän jännitti, koska hyviä karjalanpiirakoita jäi syömättä. Saimme palautteen että oli mukavan rentoa. Se ilahdutti. Olemme Tiian kanssa aikaisemminkin tehneet hyvää yhteistyötä. Meillä on samanlainen näky nuorista: Jos heihin suhtautuu myönteisesti ja osaa kehaista, he yleensä vastaavat samalla mitalla. 

Joskus olen ollut huomaavinani, että elämä meinaa mennä totiseksi. Mutta jos osaa nauraa itselleen, saa nauraa tosi paljon.