Kannustus

Kuva: Pekka Koskinen

Monet ovat kannustaneet minua viime päivinä eri tavoin. Se on ilahduttanut ja antanut rohkeutta. Kannustus on liittynyt etenkin siihen, että annoin tänään tuomiokapitulin määräämän kirkkoherranvaaliin liittyvän näytteen messussa Laihian kirkossa. Koetin asennoitua messuun niin että mukava kun kirkossa on väkeä, ja voi kun voisin antaa heille oikeasti jotain muuta kuin näytteen: evästä uskoon. 

- Keskiviikkoiltana on vielä vaalipaneeli, ja sitten saakin huokaista, sillä haastattelut ja näytöt on annettu.

Joskus 90-luvulla kun saimme hyvää ruokaa hiippakuntakartanossa, sairaalapastori Tapio Ikola sanoi, että nämä emännät ovat varmaan saaneet kiitosta hyvästä ruuanlaittotaidosta ja niin he ovat vain petranneet ja petranneet. Ihminen on erityisen hyvä siinä mistä hän saa kiitosta. Tuo on jäänyt mieleen. Kun huomaan ihmisellä jonkun lahjan ja kiitän siitä, hän saa varmuutta ja intoa.

Eräs ystäväni sanoikin kokemuksen rintaäänellä, että johtamisessa suuri osa on ihmisten kannustamista. Kuitenkin huomaan, että vaikka päätän kannustaa aina kun voin, niin usein joku aiheellinen kiitos ja kehu jää sanomatta. Tänään unohdin ainakin kiittää jotakuta, joka on lukenut blogikirjoituksiani ja kannustanut. Sillä rehellisesti on sanottava, että peukutuksilla on ollut vaikutusta kirjoitusintoon. Eli kiitos, olen iloinen! 

Myös uskomme tarvitsee rohkaisua toisilta kristityiltä. Jotkut saattavat ajatella, ettei uskoon kirkkoa tarvita. Mutta muistan miten eräässä nuortenillassa ohjaajamme Pauli Leppiniemi opetti meille ettei yksinäinen puu kauaa pala. Se pitää paikkansa. Tämän päivän rukouksessa pyysimme: 

Vie meidät yhteen

muiden sinua etsivien kanssa,

jotta voimme kannustaa toisiamme

uskon kilvoituksessa.