Saarna

Kirjoittelimme tänään Sissin kanssa ensi sunnuntain, kasteen sunnuntain, saarnaa. Vaalisaarnaksikin sitä sanotaan, mutta kyllä siitä tulee ihan tavallinen saarna, tervetuloa kuulemaan Laihian kirkkoon. Ensin lueskelimme Novumia, Apostolisia isiä, Lutherin Isoa katekismusta, paria Raamatun kommentaaria ja suomenkielistäkin Raamattua, joiden ympäröimänä oli hyvä jatkaa. Joku näpsäisi meistä kuvan, vaikka emme olleet edustuskunnossa. Pakkaspäivänä ja istumatyössä piti olla sisälläkin paksusti puettuna, Sissillä oli peräti turkki. Saarna kuitenkin alkaa hellepäivästä.

Kuusi on alkanut varistaa, kun patteri sen vieressä on ollut täysillä. Ensin se kyllä kukki. Olen riisunut kuusen yleensä vasta Nuutinpäivänä, mutta saapa nyt nähdä. 

Tänään suunniteltiin myös lapsenlapsen kastepäivää. Etsin esiin huollettavaksi suvun vanhan kastemekon, jonka Rajamäen mumma on ommellut vuonna 1924 seminaarihameestaan.  Siinä on kastettu kummitätini, äitini ja muut Rajamäen lapset, minut ja sisarukseni, kaikki lapseni ja vielä monet muutkin sukulaislapset. Mekossa näkyy olevan lisäksi harso-osa ja kaularöyhelöosa, joiden pukemista tekisi mieli kokeilla vauvanukella. Kaularyöhelössä ei tällä hetkellä ole kiinnitysnauhoja eikä napinläpiä, enkä muista käytettiinkö sitä viimeksi, kun siitä on jo parikymmentä vuotta.

Kastemekko on kuva Kristuksen pyhyydestä, joka kietoo meidät suojaansa. Sen pitkä helma kuvaa sitä miten armo riittää, vaikka ihminen kasvaa.