Täytyy uskaltaa luottaa

Hallitusta muodostettaessa luottamus nousi avainsanaksi. Se on mielestäni hyvä tavoite. Politiikan rintamalla nähdään valitettavasti usein pisteiden keruuta toisten kustannuksella, kieroilua ja selkään puukotusta. Niin myös tavallisessa elämässä.

Suurimmat elämäni pettymykset ovat koituneet siitä, että joku arvostamani henkilö ei ole ollut sanansa mittainen. Sitten on niitä, joita ei erityisesti arvosta, ja heidän kaksinaamaisuuteensa on suorastaan tottunut. Ei voi koskaan aivan luottaa, toinen tuntuu käyttäytyvän sen mukaan mistä tuulee tai puhuu eri tavoin eri ihmisille. Epävakaalta henkilöltä voi ottaa niin kehut kuin moitteet vastaan niin että mikään ei sydämessä liikahda. 

Silti täytyisi uskaltaa luottaa. Koirakin vaikuttaa onnelliselta silloin, kun se voi luottaa isäntäänsä. Epäröivä ja epäilevä elämä on ankeaa, yksin ei saa paljon aikaan ja yhteistyö edellyttää luottamusta. Luulen, että ensin täytyy luottaa itseensä ennen kuin voi opetella luottamaan muihin. Eli ensin on oltava rehellinen itsensä kanssa, niin ei haaskaa voimiaan sisäisten ristiriitojen selvittelyyn. On myös hyvä jos voi luottaa siihen, että saa tärkeimmät asiat ajallaan hoidettua. Silloin ei energiaa haaskaannu turhaan huolehtimiseen.

Itseluottamus on vähän eri asia kuin itseensä luottaminen, mutta sekin on tärkeää. Itseluottamuksen kehittämisessä auttaa harjoitus. Kun tekee paljon matematiikan tehtäviä, alkaa luottaa siihen että osaa laskea laskun kuin laskun, kun vain tarpeeksi yrittää. Sama on mäenlaskun kanssa: alkusyksystä se on epävarmaa, mutta taito ja tasapaino kehittyy talven aikana.

Pystyin Syötteellä uimaan -7 asteisessa vedessä, vaikken olekaan mikään avantouimari. En nimittäin ajatellut veden kylmyyttä, vaan ainoastaan sitä miten menen laiturin päästä ja onkohan tässä nyt tavallista syvempää. Isäntä oli vaivootellut laiturin paikoilleen, joten pitihän sitä koestaa.

Aloin virkata Aavalle mekkoa. Jossain vaiheessa täytyi vain virkata helman pitsiä, vaikka ohje oli epäselvä enkä meinannut ymmärtää mihin pyritään. Täytyi vain jatkaa rohkeasti, purkaakin välillä, ja luottaa siihen, että soveltamalla saa aikaiseksi jotain käyttökelpoista. Ja ellei saa, niin voi kokeilla ohuemmalla langalla. Tässäkin harjoituksesta oli apua - olenhan ennenkin onnistunut. 

Joskus kun olen ollut hyvin pettynyt ihmisiin ja huomannut miten epäluotettavia sanat ovat, olen saanut hiukan enemmän kärsivällisyyttä ajatellessani Jeesusta. Hän nimittäin puhui perättömiä Jerusalemiin menostaan. Johanneksen mukaan hän sanoi veljilleen, ettei lähde lehtimajajulille, mutta kun veljet olivat menneet, hän kuitenkin lähti salaa (Joh. 7:3-10). Se oli mitä ilmeisimmin takinkääntö tai tahallinen harhautus. Voiko siis joskus olla viisasta valehdella tai olla kertomatta kaikkea? 

Silloin kun perusluottamus elämään on tuntunut särkyvän, ja olen nähnyt itseni surkeana, säälittävänä ja osaamattomana, olen saanut lohdutusta myös siitä ajatuksesta, että jos Jumala on minut luonut, olen saanut tarpeeksi lahjoja tätä elämää varten. Täytyy vain miettiä, miten osaisin käyttää niitä paremmin. Ja kun Jumala johdattaa elämää, hän voi johdattaa eteenpäin myös epäonnistumisista ja epätoivosta. Kun menettää luottamuksen johonkin ihmiseen, kohtaa pian kaksi jotka osoittautuvat luottamuksen arvoisiksi.