Uutta luodaan jatkuvasti

Ensimmäiset kevätviljojen oraat vihertävät tien varrella. Monet puut ovat jo lehdessä, koivutkin viheriöivät, kirsikan, luumun ja omenan kukkasilmut paisuvat. Samalla kylvötöitä vielä jatketaan piskojen välissä. On saatu kosteutta, maa on lämmin. On kasvun ja toivon aika.

Kristinuskon mukaan luominen jatkuu joka hetki. Jumala luo uutta ja ylläpitää sitä voimallaan. Ei ole niin, että hän olisi joskus miljardeja vuosia sitten sanallaan luonut maan ja elämän ja jättänyt sitten kaiken oman onnensa nojaan, vaan hän johdatti ja johdattaa yhä elämän syntyä ja kehitystä.

Ainut prosessi, joka tuottaa jotain uutta maapallolla, on se prosessi mikä tapahtuu lehtivihreähiukkasessa. Siellä hiukkasen hieno koneisto yhteyttää auringonvaloa kemialliseksi energiaksi. Hiilidioksidista ja vedestä syntyy sokeria ja happea. Kaikki muu tuotanto maapallolla on vain tämän reaktion hyödyntämistä eri tavoin.

Viljelijä kylvää maahan siemenen, mutta uskomme, että Jumala antaa kasvun. Sinä kasvatat ruohon karjaa varten ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi, että hän saisi leipänsä maasta. Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi, öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi. (Ps. 104:14-15.)

Eikö elämä ole suurempi ihme kuin kuolleista herääminen? Kun sisareni kuolivat, äiti oli nähnyt televisio-ohjelman yksilönkehityksestä. Munasolu hedelmöittyy ja solut alkavat jakaantua. Miten ne osaavatkin erilaistua niin että toisista soluista tulee ihoa ja toisista luuta, jäsenet alkavat muotoutua, syntyy aivot, sydän ja verenkierto... Äiti riemuitsi: Eihän ylösnousemus tuon rinnalla ole mikään ihme!

Luomisessa ja ruokkimisessa ihminen saa olla Jumalan työtoveri.