Kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia

Nunnaystäväni sanoi taannoin jotenkin niin, että kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia, ja Jumala tietää sen. Varmaan pohdimme silloin ortodoksista käsitystä ihmisen pyhittymisestä tai jumalallistumisesta. Lähtökohdat kilvoitukseen ovat niin erilaiset. 

Joku saa elää perheessä, jossa lasta rakastetaan ja kannustetaan ja kannetaan Jumalankin käsivarsille, annetaan vahva turva. Joku taas kokee jäävänsä vaille tätä tunnehyvää, mutta perushoito kuten vaatteet ja ruoka ovat kunnossa.  Ja joku onneton jää vaille lähes kaikkea hyvää, joutuu jo lapsena huolehtimaan itsestään ja muistakin sisaruksista, kun vanhemmat ovat esim. päihteiden käyttönsä takia niin solmussa, ettei heiltä riitä sen paremmin rakkautta kuin rahaa. Jollakin on joku turvallinen aikuinen, toisella ei ketään.

Kerran koulussa yksi poika kiusas mua tunnilla ja sai muut mukanaan nauramaan. Hän pökki ja sanoi: Paa nyt se Jeesuksen Kristuksen pää siitä sivuun notta mä näen. Käännyin rauhallisesti katsomaan takanani pulpetissa istuvaa poikaa ja kysyin huolestuneella äänellä: Kuule, onko sulla ollu vaikea lapsuus? Se taisi sattua, sillä muut rämähtivät nyt nauramaan ja tuo poika jäi sanattomaksi. 

Entä jos on ollut vaikea lapsuus? Ehkä minullakin oli, omalla tavallaan. Ei ihan auvoinen lapsuus ja nuoruus, sillä omat kipunsa siinäkin kasvutarinassa on ollut. Jokainen on sittenkin vastuussa omasta elämästään. Elämässä on yhä aikuisenakin kysymys kasvusta, ja siihen on aina mahdollisuus. Ei tarvitse koskaan jäädä menneisyytensä vangiksi, vaan voi etsiä lähimmäistä, itseään ja Jumalaa. 

Sanon nämä kolme, sillä en oikeastaan kuulu niihin ihmisiin, joiden mukaan Jumala yksin muuttaa kaiken. Kerran kauan sitten sanoin seurakunnan piirissä jollekin murhettaan kantavalle, että mekin olemme tässä sinun ystävinäsi. Siihen joku tiukka uskovainen jo ehätti sanomaan, että ei tässä meitä tarvita vaan kysymys on sinun ja Jumalan suhteesta. Mielestäni hölynpölyä! Kyllä joskus on pantava omakin pää likoon, eikä vain se "Jeesuksen Kristuksen pää".

Me kaikki tarvitsemme ihmisiä, jotka heijastavat Jumalan rakkautta ja auttavat meitä uuteen luottamukseen ja iloon. Jos on kipeitä haavoja, tarvitaan korjaavia kokemuksia ja lämmintä hyväksyntää. Kun oppii ymmärtämään itseään, oppii ymmärtämään myös lähimmäistä ja voi opetella toimimaan molempien parhaaksi. Voimaa kasvuun saa, kun etsiytyy Jumalan valoon, sillä hänen luonaan saa kokea armoa ja arvoa.