Parhaat huvit ovat ilmaisia

Aava ja hänen viehättävä äitinsä olivat ilonamme parin päivän visiitillä. En ole vielä ostanut lapsenlapselle yhtään lelua. Pehmoleluja on talossa riittävästi ja jostain voi löytyä myös kirjoja seuraavaa tapaamista varten. Vaavihan näyttää kasvavan niin nopeasti, että oppii tuota pikaa lukemaan.

Tähän kuuluisi nyt varmaan kirjoittaa, että leluja on nykyään niin paljon ja mehän aikanamme leikimme käpylehmillä ja ne kasvattivat mielikuvitustamme. Totta toinen puoli. Minulla oli muistaakseni jokunen kaupan nukke ja värityskirja, isoilla veljilläni oli joitain rakennussarjoja ja leikkipyssyjä. Leikimme myös käpylehmillä. Serkun kanssa teimme leikkitupaan voileipiä laittamalla piharatamoiden lehtien päälle keltaista voikukkaa. Oli siis sekä leluja että mielikuvitusta. 

Mutta itse asiassa minulla on nyt aika monta lelua. On yksityiskännykkä ja työkännykkä, on kannettava ja pöytäkone. Toosa on useimmiten auki ja nojatuoli vetää puoleensa. Ne ovat aikamoista aijjankulua. Miesväellä taas on tänäänkin ajatus pyörinyt minun näkökulmastani katsottuna hyvin kalliissa ja vaarallisissa leluissa: moottoripyörissä.

Elämän hauskimmat hetket ovat kuitenkin tulleet muista asioista kuin näistä leluista. Toki netissä on runsaasti hauskoja kissavideoita, mutta viime vuosina parhaat naurut olen saanut työpaikkaruokalassamme, kun olemme kertoneet toisillemme joitain sattumuksia. On ihana syödä yhdessä sellaisten ihmisten kanssa, joilla on silmää huumorille ja jotka osaavat kertoa asioita hauskasti. 

Sama todettiin myös lapsenlapsen kanssa. Lelut jäivät toiseksi ja monet mukavat ilmeet tulivat tavallisesta hömpötyksestä. Momman afrikkalaiset helmet päihittivät purulelun. Pusuttelu, aattiminen ja nenän piippaus auttoivat haikeissa hetkissä.