Hyvät asiat ovat yksinkertaisia

Sortimentit tässä talossa ovat vähäisiä ja herkut yksinkertaisia. Päivällä syötiin siansiivua. Näytti tuossa ennen saunaa siltä, että olen laihtumaan päin ja keksin kohta, että voisi keittää mansikkakiisselin, mutta ei taida olla kermaa. Kermaa kuitenkin löytyi ja saadaan vahtua päälle.

Muistamme miten kummitätini Aili tarjosi meidän perheväelle usein sunnuntaisin lounaan, silloin 80-luvulla kun melkein kaikki vielä elivät. Pääruokalajeja oli kaksi: porsaankyljykset tai lihapullat. Kastike oli aina todella maukasta, vaikka oli aika vaaleaksi ruskistettua. Ilmeisesti siinä oli hyväinen loraus kermaa. Jälkiruuaksi oli marjoja ja kermavaahtoa tai kiisseliä ja kermavaahtoa. Kun olimme täyttäneet vatsamme, jääkaapista tapasi löytyä aina vielä vähän vahtua, jota Aili-täti tarjosi miehelleni kun hän on niin laiha: Täällä olisi vielä vahtua, syö Jouko tämä pois ettei mene pilalle!

Joskus reissusta tullessa on kaivannut yksinkertaisuutta. Olin kirkolliskokousedustajana parikymmentä vuotta sitten, ja kokoustimme viikkokunnassa Turun kristillisellä opistolla. Siellä oli aivan mahtavat ruuat. Oli herkulliset salaattipöydät, hienot pääruuat ja moninaiset jälkiruuat. Jos illalla hiukoi, saattoi kioskista ostaa vielä teetä ja maukkaita muna-anjovisvoileipiä. Siellä opin, että aamupalalla voi syödä muutakin kun itsehapatettua viiliä ja ruisleipää: Aina oli tarjolla raikkaita salaatinlehtiä ja monenlaisia terveellisiä vihanneksia.

Mutta kun tulin kotiin, keitin perunat, leikkasin jauhelihapaketista kokolihapihvejä ja paistoin ne suolalla ja sipulilla höystettynä pannulla. Palan painikkeeksi pelkkää puolukkahilloa. Oli merkillistä, että se maistui aina paljon paremmalta kuin menneen viikon gourmet-herkut. 

Aina toisinaan lankean kuvittelemaan, että tulisin vielä tämän onnellisemmaksi jostain luxuksesta. Kuitenkin niin monta kertaa on saanut todeta, että parasta on kaikkein yksinkertaisin. Raaka-aineet ja rakkaus ratkaisevat.