sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Pyhä Kolminaisuus luo uutta

On ollut ja on suuri ilo vahvistaa kirkkoa näin keväällä helluntain ja Pyhän Kolminaisuuden päivän aikaan. Olen nimittäin saanut liittää lapsia seurakuntaan pyhän kasteen kautta. Helluntai on erinomainen kastepäivä, sillä kasteessa ihminen saa erityisen Pyhän Hengen lahjan. Ja mikä sen parempi kuin tämä sunnuntai, Pyhän Kolminaisuuden päivä, kun kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

Joidenkin mielestä kolminaisuusoppi on käsittämätön. Niin minustakin, mutta se ei haittaa, sillä Jumala on joka tapauksessa käsittämätön. Onko se nyt ihme, että ihmisen sanat ja käsitteet jäävät kovin vajavaisiksi kun yritämme kuvata häntä, joka on meidät ja kaiken olevaisen luonut. 

Kristinuskossa Jumala näyttäytyy isähahmoisena kaiken Luojana, joka luo jatkuvasti uutta. Tässä keväässä on ollut erityisen ihanaa tarkkailla tuota luomisen juhlaa, kun viileyden takia kaikki ei ole tapahtunut ihan yhdessä päivässä. Mutta ei ainoastaan Isä ole luomisen takana, vaan myös Poika. Hän, Jumalan Viisaus ja luova Sana, on ollut olemassa jo ennen aikojen alkua ja osallistunut kaiken luomiseen.

Sananlaskuissa on ihana kohta, missä Poika on läsnä ja leikkii kun Isä asettaa kaiken paikoilleen. Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään, hänen ilonaan päivät pitkät, kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään. Maan kiekko oli leikkikalunani, ilonani olivat ihmislapset. (Sananl. 8:27-31.)  On siinä ollut Isällä ja Pojalla hauskaa,  kun kaikkea tätä kaunista ja ihmeellistä on suunniteltu ja ensimmäiset ihmiset ovat alkaneet nimetä eläimiä. On ollut myös surua, kun ihminen alkoi pyrkiä maailman valtiaaksi ja piileskellä Jumalaa.
Pyhä Henki myös oli mukana luomisessa, hän oli kaiken eläväksi tekevä rakkauden Henki. Kirkkoisä Augustinuksen mukaan Hän on näkymätön rakkauden side Isän ja Pojan välillä, ja Jumalan ja ihmisen välillä. Hän tahtoo liittää yhteen sen, mikä on hajallaan, myös ihmiset ja kristityt keskenään. Hän puolustaa meitä osoittamalla, että Poika on sovittanut syntimme ja saamme rohkeasti lähestyä Jumalaa. Hän tahtoo antaa meille voiman tehdä rakkauden tekoja tässä maailmassa, joka on joskus niin karu ja kylmä.

Kun eilen illalla pyöräilin kotiin saunalta, ihmettelin, että mikä tämä uusi kukka on tien penkassa. Sitten tajusin, että jostain vanhasta voi joskus tulla uutta ja kaunista. Kun Jumala ruokkii niitettyä ja tallottua kuusta valolla ja kosteudella, se voi kukkia ihmeen ihanasti.


2 kommenttia:

  1. Tuo Snl:n kohta on minusta aina ollut erityisen ihana. Ja Isä, Poika ja Pyhä Henki, meidän Jumalamme, yksi Jumala, jossa on kolme persoonaa.
    -Minäkin olen nauttinut keväästä, mutta nyt saisi jo tulla kesä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kesä tulee ensi viikolla. Omenapuu (ja ilmeisesti hillakin) on kukassa, toivonpa ettei olisi enää kovia tuulia! Muuten valokin kukinta menee taas pommiin.

      Poista