
Luonnon vehreys ja lintujen kevätpuuhat saivat sydämen lämpiämään. Linnunpesiä näytti olevan metsässä päällekkäin, kerrostaloasumista kerrakseen. Makkarat lämmitettiin grillikodassa. Päivän varsin märkä sade taukosi, aurinko pilkahti ja tuli laulun aika.
Tämä metsäsauna on ollut meille kesäinen virkistyspaikka siitä saakka, kun palstalta hakattiin papintukkeja opiskelujani varten, ja isäntä huomasi, että sen poikki kulkee harjanne, johon saisi helposti metsätien. Kaivinkone kävi siellä tekemässä tietä ja isäntä alkoi puhua että sinne voisi laittaa saunan. Panin ensin vastaan, mutta kun kävin katsomassa, innostuin. Miksei metsätuloilla joskus voisi ostaa myös jotain mukavaa, muuten kaikki hupenee maatalouden investointeihin? Seuraavana päivänä ostettiin siirtosauna. Se tuli perjantaina ja lauantaina otettiin ensimmäiset löylyt. Myöhempinä vuosina alueelle on laitettu vielä grillikota, varasto ja puusee. Avioliittomme vahvuus on ollut siinä, että meidän on usein ollut helppo päättää asioita. Ihailin tänään sitä, että isännällä oli myös taitoa ja innostusta koota rakennukset paikoilleen. Lapset olivat silloin vielä pieniä, ja tekoaltaan turpeinen vesi sekoittui kun uimarit molskivat rantevedessä. Puhuimme apinakarvasta, kun ihokarvoihin tarttui tummaa turvetta.


Tällaisesta minäkin olen aina haaveillut ja haaveilen edelleen😊
VastaaPoistaEhkä se vielä joskus tulee vastaan apinakarvoineen.
VastaaPoista