Tänään tuli postissa SPR:n arpoja. Maksoin ja revin, vaikka tiesin, että kaikki elämäni arpavoitot ovat tasoa viitsisinkö lunastaa. Minulla on sen sijaan muita voittoja. Ajattelin Nepalin maanjäristystä ja sitä miten hyvä on, että on monia avustavia tahoja kun hätä on suuri. Nyt voitin jotain niin mielenkiintoista, että oli pakko lunastaa nähdäkseni mitä sieltä tulee: karabiinihaka. Selvitin asiaa myös netistä ja arvelen, että saatan tarvita viiden euron karabiinihakaa, kun teen nipsukäsitöitä.
 |
| Kirsti Kirjavaisen kuvaama ompelijatyttö Nepalista 2011 |
Reilu vuosi sitten Vaasan seurakuntayhtymällä ja Vaasan lähetysjuhlilla oli hieno Nepalin osasto Pohjanmaan Suurmessuilla. Paikalla oli pitkäaikainen Suomen Lähetysseuran lähetti Kirsti Kirjavainen ja hänen kuvistaan koottu pieni valokuvanäyttely Nepalin lapsista: Maili ja Kaili. Kirstin Nepalin kuvia oli esillä myös Maakuntakirjaston aulassa ja kesällä Lähetysjuhlilla. Asia on nyt ajankohtainen, ja herättäisi varmaan suurempaa mielenkiintoa.
 |
| Kuva Pohjanmaan suurmessuilta 2014 |
 |
| Nepal2007 @Kirsti Kirjavainen |
Kirsti on kuvannut myös Nepalin vammaisia ihmisiä, jotka olivat saaneet Suomen Lähetysseuran ja yhteistyökumppanien avulla mahdollisuuden koulunkäyntiin ja ammattiin. Hänen kuvansa ovat kauniita ja inhimillisiä. Hän sanoi, että hän haluaa kuvata miten paljon hyvää voidaan saada aikaan ja mitä kaikkea kaunista Nepalissa on. Sillä tavalla hän rohkaisee toimimaan lähimmäisen puolesta. Kirsti on viehättävä ihminen, lähetystyön konkari, joka omistaa myös eläkepäivänsä Nepalin hyväksi. Olisipa ihana saada hänet taas vieraaksi seurakuntaamme.
Näitä ajattelin tehdessäni kevään toista herkullista raparperipiirakkaa. Minulla on kaikkea hyvää. Myös raparperinpalaset muistuttivat siitä, että elämäni mommana ja Jumalan lapsena on eheä. Mutta joittenkin toisten elämä on palasina. 
Olen huomannut että meillä suomalaisilla on paljon hyvää tahtoa, mutta joskus muistimme on lyhyt. Suuret katastrofit ovat hetken otsikoissa ja uutiskuvissa. Avustusjärjestöt saavat hetkellisen kannatuspiikin. Sitten asia unohtuu, vaikka onnettomuuden kohteeksi joutuneet ihmiset taistelevat elämästä ja korjaavat monenlaisia jälkiä vielä vuosikymmeniä.
Onhan se luonnollistakin, emme voi kaiken aikaa olla syytämässä rahaa kaikkeen eikä mielemmekään kestä huonojen uutisten kumulatiivista tulvaa. Itse olen ratkaissut asian niin, että yritän tinkiä laihialaisuudestani kolehtihaavin kohdalla. Ja kun kerätään johonkin kohteeseen, jossa arvelen voivani auttaa isosti, laitan isomman setelin. On hienoa, että meillä on myös kirkon omia asiantuntijaorganisaatioita kuten Suomen Lähetysseura ja Kirkon Ulkomaanapu, joilla on maailman monissa maissa hyvät kanavat saattaa apu perille. Meillä on toivoa ja saamme jakaa sitä muillekin!
 |
| Nepal2012 @Kirsti Kirjavainen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti