Loistan ihan itsestään

Joissakin uskonsuunnissa on vallalla uskonnolliset vaatimukset. Täytyy tehdä koko ajan jotain oman liikkeen ja Jumalan hyväksi: uhrata aikaa ja rahaa, profetoida ja parantaa sairaita, julistaa, puhua kielillä, rukoilla, hoitaa sieluja, lukea Raamattua ja kehittää toimintaa.

Minun ei tarvitse suorittaa tällaista hengellistä bodausta ollakseni uskova. Haluaisin vapauttaa toisetkin sellaisesta taakasta. Uskominen on armoa ja on armoa saada uskoa. Saa lepäillä kirkasvetisen virran partaalla ja koota lämpimiä säteitä jotka taittuvat veden pinnasta. Kun tulee jano niin saa ammentaa virkistävää vettä ihan omiksi tarpeikseen. Saa katsella Jumalan ihania luomistekoja. Voi myös lueskella pyhiä kirjoituksia ja osallistua messuun. 

Sen sijaan toivoisin, että uskoni painopiste olisi arkielämässä. Siinä toivoisin voivani heijastaa hyvyyttä. Tiedän että parantamisen varaa on. Työni olen tehnyt hyvin ja ollut siitä innostunut olinpa lehmien tai sielujen paimen. Mutta jos olisin ollut parempi kristitty, olisin varmasti kuunnellut enemmän lapsiani tai tehnyt useammin ruokaa laihalle miehelleni. Työtoverien kehuminenkin olisi tärkeää. Näissä asioissa voisin vieläkin tehdä parannusta.

Minulla on sellainen käsitys, että Luther olisi kanssani samaa mieltä. Hänen mielestään parasta Jumalan palvelemista oli tehdä ihan tavallista arkista työtä. Sillä voi palvella lähimmäistä, yhteiskuntaa ja Jumalaa paremmin kuin heittäytymällä joksikin superuskovaiseksi.  

Jeesus kehottaa meitä olemaan maailman valo ja suola. Mutta ei se mitään uskon hehkuttamista tarkoita. Se voi tarkoittaa pikemminkin aurinkoista ilmettä, ystävällisyyttä ja auttamisen halua. Jeesus nimittäin sanoi, että meidän valomme loistaa silloin, kun ihmiset näkevät meidän hyvät tekomme ja ylistävät niistä Jumalaa (Matt.5:16). 

Tarkoitan siis sitä, että usko on annettu meille iloksi ja voimaksi. Jos siitä nousee spontaani halu palvella lahjoillaan seurakuntaa, niin se on tietysti erinomainen asia. Seurakunnallinen vapaaehtoistoiminta saa olla hauskaa ja antaa elämälle merkitystä. 

Mutta evankeliumia julistetaan oikeastaan vain elämällä. Jos joku sitten sattuu kysymään, miten olet noin valoisa, saa tietenkin vastata mihin toivo perustuu (1. Piet. 3:15).