Vähän viileää on ollut. Olen iloinnut siitä, sillä kevään viivästyminen voi edesauttaa marjojen kukinnan onnistumista. Jos valokit kukkivat kovin aikaisin, on usein vielä yöpakkasia. Täytyy kuitenkin myöntää, että kaipaan jo kesän lämpöä.
Löysin vanhan lasten valokuva-albumin, jonka nimenä oli Grillimakkarat. Oletan että otsikko viittasi ihmisiin. Valtaosassa kuvia esiintyi nimittäin joku neljästä lapsestamme vähissä pukeissa auringonpaisteessa ja ilmeet kertoivat hellepäivästä. Silti oli jaksettu pitää hauskaa pelaten mölkkyä, leikkien koiran kanssa ja grillaten. Kuvasta ei voi aivan varmasti päätellä, paistettiinko makkarat auringonlämmöllä vai hiilillä. Mutta lämpöä nekin saivat.
Jokainen tarvitsee lämpöä. Kotien haasteena on tarjota lämmintä ilmapiiriä kasvualustaksi. Jos lääkäriltä, papilta tai terapeutilta puuttuu lämpö, niin puuttuu jotain aivan oleellista ja parantavaa. Onneksi lämpö ei ole ilmoista kiinni, vaan sitä on saanut lapsesta asti varastoida niin että on mistä säteillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti