Liian kylmät tuulet

Olin aamuyöstä huojentunut kun ei tarvinnut mennä polkupyörällä töihin, vaikka olen harjoitellut sitä varten. Satoi ja oli kova tuuli. Tänään oli pyöräilyviikon Pyörällä töihin -päivä. Ajelin autolla kuudeksi Vaasaan pystyttämään katosta ja keittelemään kahvia. Tarjoilimme työmatkapyöräilijöille brunssia Kirkkopuistossa. - Siitäkin oli iloinen mieli, kun isäntä sai eilen illalla tehtyä viimeiset kylvöt ja tuli onnellisesti kotiin nokiottien maasta. Ei sadekaan siis harmittanut.

Pyöräilybrunssin  ensimmäiset kahvikupilliset

Useimmat kahvittelijat olivat kokeneita työmatkapyöräilijöitä, jotka pyöräilevät kesät talvet. Tuuli oli niin kylmä, että muutaman tunnin seisoskelussa kohmetuin läpikotaisin, vaikka päällä oli viisi vaatekerrosta. Näin siitä huolimatta, että keittiömme tekemät sämpylät olivat erinomaisia ja kohtaamiset lämpimiä.

Tuo oli meille viidelle työntekijälle mieluisa jalkautuminen ulos. Kiittelimme toisiamme ja Koulukadun keittiötä iloisesti ja olemme valmiit osallistumaan pyöräilyviikon tempaukseen myös ensi vuonna. 

Harry Potter -kirjoissa on eräs pimeyden voimien hahmo, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen: Ankeuttaja. Jos Ankeuttaja on lähettyvillä, käy kolea ilmavirtaus. Mielestä pakenevat kaikki hyvät muistot. Jos Ankeuttaja pääsee suutelemaan minua, en pysty enää toimimaan. Menehdyn.

Ankeuttaja on satuhahmo, joka on hyvin lähellä todellista elämää. Pahimmillaan olen työpaikan tai jonkun toisen elämän ankeuttaja. Silloin olen katkera, en osaa sanoa mitään ystävällistä, en osaa kiittää, en osaa rakastaa. Huomaan kaikki negatiiviset asiat ja tuon ne esiin koko olemuksellani. -  Parhaimmillaan olen se Suojelius, joka varjelee Ankeuttajien vaikutukselta, olento, joka auttaa näkemään ja muistamaan hyvän. 

Jos sydän on kohmeessa, on mahdotonta rakastaa. Aina on kuitenkin toivoa. Jumala voi  särkeä ja lämmittää kylmän sydämeni, antaa uuden ilon ja rohkeuden.

Otsikko on Lasse Heikkilän säveltämästä Suomalaisesta messusta. Joskus tarvitsen Jumalaa ja ihmisiä siksi, että on Liian kylmät tuulet: 
Rakas Isä taivahan,
katso puoleen surevan,
ilahduta ihmislapsen masennettu mieli.
Suothan soiton suloisen luokse alakuloisen,
jostakin nyt lennätä jo sinne satakieli. 
Kun ulvoo sieluissamme liian kylmät tuulet,
kun hiipuu huulillemme virsi voimaton,
tiedämme että sinä kuiskaukset kuulet,
pois pyyhit synkät pilvet tieltä auringon.