Rakkautta ei tulva vie

Kerran kun piispat olivat keskustelleet jostain teologisesta kysymyksestä viitaten kilvan korkeasti oppineisiin auktoriteetteihin, piispa Rimpiläinen oli lopulta ottanut puheenvuoron. Hän oli sanonut: Jo poikakirjoista olen oppinut... Hänen puheenvuoronsa oli kuulemma keskustelun paras, jokainen tunnisti että siinä on oikea arvopohja.

Lapsena minäkin luin hyvien tyttökirjojen lisäksi isojen veljien poikakirjoja, kuten Mark Twainin Tom Sawyeriä ja Huckleberry Finnin seikkailuja. Twainin sankareilla oli hyvä sydän, ja kirjoista tarttui sydämeen myös ajatus ystävyydestä eri väristen ihmisten välillä. Kirjoja leimasi myös minulle tuttu elementti: joki. Kun Missisippi tulvi, pojat saattoivat löytää rannoilta jotain mukavaa ja käyttökelpoista. Se oli niin tuttua. Joskus tulva toi meillekin Laihianjoen yläjuoksulta lautan, jota käytimme kesän, kunnes se syystulvissa karkasi ja jatkoi matkaansa alajuoksulle. Joskus on tullut käyttökelpoiset kottikärryt. Kevätsateet ovat nytkin nostaneet joen pintaa, ja talon päätyikkunasta avautuva maisema on vallan kaunis.

Mississippiä en ole nähnyt, mutta kuvittelin sen lapsena Kyrönjoen kokoiseksi. Jouduin muuttamaan käsitystäni, kun kirjassa kerrottiin miten Huckleberry pystyi piilottelemaan lautallaan kaislikossa niin ettei vastarantaa kulkevalta laivalta havaittu häntä. Ajattelin, että Kyrönjoella laivat ja lautat helposti törmäisivät toisiinsa. Ehkä vielä joskus saan nähdä Mississipin.

Vuosituhannen alkupuolella näin unta, että Laihianjoen tulva toi meille pihaan ihan käyttökelpoisen traktorin. Se oli kuin enneuni, sillä sen vuoden uutiskuvat näyttivät, miten tsunami ja monet tulvat ympäri maapalloa kelluttivat autoja ja traktoreita, surmasivat ihmisiä ja hajottivat perheitä.

Naskalin rakennusvuosi kolmannen
kerroksen päätyklasissa

Tulvia on ollut Nooan päivistä asti, mutta kyllähän sitä joskus huolissaan miettii, muuttuuko ilmasto niin paljon, että tämä 161 vuotta vanha talo vielä joskus sortuu. Toisaalta, on jotain paljon tärkeämpää kuin talo ja tavarat, ja siitä tänäänkin olen saanut iloita. Laulujen laulussa sanotaan, että rakkautta eivät suuret vedet voi sammuttaa eikä virran tulva vie sitä mukanaan (Laul.8:7). Ja rakkaus on antamista, ei niinkään saamista.