Tämä lenkki kuvassa on tarkoitettu hevosen kiinnittämiseen. Kuvittelen, miten vieras ajoi pihaan, kiepautti riimun lenkkiin ja jätti hevosen levähtämään tuohon solan seinustalle. Lenkkiä ei ole käytetty pitkään aikaan ja se on päässyt jäkälöitymään. Joskus tunnen itsenikin jo jäkälöityneeksi lenkiksi sukupolvien ketjussa tai jäkälöityneeksi hevoslenkiksi kirkon aidassa. Mutta tässä päivässä on ollut ihan uutta ravia. Syynä on selkäkipuni.Sain eilen kipuuni helpotuksen. Siunattu ammattitaito tuli avukseni. Oli jo miltei mahdotonta liikkua, ja tilasin ajan tutulle naprapaatille. Hän käsitteli minua tunnin ja ensin tuntui että tokko se auttoikaan. Mutta illan mittaan kipu helpotti ja yön aikana selkä oli kokonaan vetreytynyt. Voi miten rennolta tämä päivä sitten tuntuikaan! Iloitsin koko kropasta, koko olemisesta, koko elämästä. Näin kaiken kauniin. Vapaudentunteeni nousi liitoon kilpaa kauniin kevätpäivän kanssa. Illan pyörälenkillä näin varsan juoksevan ja tunsin itsessäni samaa iloa.
Tämän kukkapenkin kanssa täytynee nostaa kädet pystyyn. Ainakaan tänään en uskalla ruveta sitä kääntämään, etten telo selkää uudestaan. Siellä nokkonen kasvaa sulassa sovussa helmihyasintin kanssa muistuttaen siitä, että elämään kuuluu myös tuskaa. Kivuttomasta päivästä ei osaa iloita, jos ei koskaan tunne kipua. Voin kapinoida monia elämäni varjoja vastaan, mutta tappiot ja vastoinkäymiset ovat aina avanneet myös jotain hyvää. Pinnallisesti ajateltuna on käsittämätöntä, että Jumala loi maailmaan sääskiä ja mäkäräisiä. Mutta kun perehtyy asiaan tarkemmin, huomaa että monet linnut tarvitsevat niitä ravinnokseen ja - myös minä, sillä ne pölyttävät lempimarjaani valokkia. Äkkiä ajatellen on julmaa ja tarkoituksetonta että myrsky upottaa laivan, tulivuori purkautuu kyliin, maanjäristys tuhoaa koteja ja syntyy yhä uusia vaarallisia tauteja sitä mukaa kun vanhoja opitaan hoitamaan. Miksi Jumala loi tällaisen maailman, miksi Jumala sallii tämän? Mutta eikö ole niin, että elleivät nämä kaikki luonnon rajoitukset tulisi vastaan, ihmiset olisivat jo tuhonneet tämän pallon tapellessaan toistensa kanssa elintilasta. Ehkä epäoikeudenmukaisesti riehuvat luonnonmullistukset ja onnettomuudet myös synnyttävät myötätuntoa, huolenpitoa ja rakkautta ihmisten välille, ja näin kaikessa kauheudessaan tuovat elämään jotain hyvää.
Uskon että kaikella on tarkoituksensa, vaikka en aina saata sitä nähdä enkä ymmärtää. Sen olen huomannut, että tarvitsen vastoinkäymisiä huomatakseni myötäkäymiset. Vastoinkäymiset auttavat myös tajuamaan, että en selviä yksin. Tarvitsen Jumalaa ja lähimmäistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti