Peli

Kuuluin yhtenä kesänä Laihian pesistyttöihin. Ensimmäinen pelimme pelattiin Jakkulan kentällä. Vastassa oli muistaakseni Alajärven joukkue, ja sen lukkari oli mahdottoman hyvä. Hän syötti todella korkeita, kieroja ja kuitenkin oikeita syöttöjä. Joskus huudettiin väärää ja eiköhän vain pallo kopsahtanut lautaan. Lisäksi hän virnuili siihen tapaan, että meiltä meni itseluottamus. Yritin lyödä tapani mukaan lujaa, mutta tuli huteja. Kerran kun valmentajamme käski lyödä näpin, yritin muka yllättää ja lyödä kunnarin. Ja huti tuli. Hävisimme muistaakseni 21-1.

Nuorena pelattiin myös lentistä puulaakimeiningillä Nuortuvalla, Ruukin koeasemalla ja Puistolassa osakunta-asuntolan pihamaalla. Kerran yritimme yhden tytön kanssa liittyä Viikin tyttöjen lentisporukkaan, mutta he olivat niin tosissaan, että soluttautuminen ei onnistunut harrastuspohjalta.

Joku vuosi sitten innostuin kokeilemaan internetissä lautapelejä. Tammessa saatoin olla voitokas, jos maltoin syventyä. Shakissa en ole koskaan jaksanut ajatella riittävän kauas. Mutta tuntui hyvältä, kun esimies muistutti kerran että sinä pelaat valkoisilla. Ehkä hän ajatteli, että jokainen joka haluaa edesauttaa uskoa armolliseen Jumalaan ja ihmisten keskinäistä rakkautta ja kunnioitusta reilun pelin hengessä, pelaa valkoisilla. 

Raamatussa ei kylläkään mielestäni puhuta pelistä missään kohdassa, vaikka Efesoksessakin sain nähdä kiveen hakatun jätkänshakin antiikin ajalta. Painista, nyrkkeilystä, juoksusta ja jousiammunnasta on mainintoja.

Onko elämä siis yksilölaji ja usko yksilösuoritus? Olen ymmärtänyt, että Paavalin mukaan harjoituksessa jota elämäksi kutsutaan tärkeintä oli voittaa heikkoja Kristuksen puolelle olemalla heikko, murheellisia olemalla murheellinen ja iloisia olemalla iloinen, ilman lakia oleville taas piti olla kuin olisi ilman lakia, vaikka onhan meillä Kristuksen laki - rakkauden laki. Koko ajan hän siis puhui kohtaamisesta. Eikä pisteitä lasketa.