Valoa

Aamulla kävin keskussairaalassa ja sain uudet sydänlääkkeet. Toivotaan että niistä on apua. Huomenna saan aloittaa. Nukuin sitten pitkälle iltapäivään kuumeisena ja oli mielessä kova paine, kun maatalousverokirjanpito on pahasti kesken. Jaksoin kuitenkin sitä jatkaa illansuussa.

On aivan ihanaa, että kun on väsynyt ja huolissaan, saa rohkaisevia viestejä. Tänään on tullut mukavaa sähköpostia ja yksi ihana tekstari. Sain Helena Autiolta kaksi hänen kaunista runoaan, jotka haluan jakaa:

Ristin valo (Helena Autio)

Avoimin sydämin
                  näkee kauaksi,
Golgatan keskimmäiselle
                  ristille saakka.

Hän, joka kulki läpi
kärsimyksen kauhujen,
tietää tiemme,
lähettää enkelinsä avuksemme.
Pimeän keskelle
hän sytyttää valonsa

                  auttaa tuntemaan

hyvyyden voiman.

Hyvyys voitti

                 Golgatalla.

Ristin valo

läpäisi pimeän kahleet,

nousi elämäämme pelastavana

                 ihmeenä
ja säteilevänä toivona.

Lasimaalaus (Helena Autio)

Auringon säteilevä kirkkaus

tulvii opetuslapsia kuvaavien

lasimaalausten lävitse,

levittäytyy elvyttävänä lämpönä

kirkkokansan suojaksi.

Pieni kirkkovieras

ihailee kimaltavia maalauksia

ja kysyy äidiltään..

-Mitä nuo kuvat ovat..

-Kristittyjä

vastaa äiti ja syventyy saarnan

kuunteluun.

Päiväkodin arkinen hyörintä

aloittaa viikon.

Monenlaista ohjausta ja asiaa

sisältyy päivään.

Hoitotäti kysyy..

-Tietääkö kukaan millaisia ovat

kristityt..

Kirkossa vieraillut lapsi vastaa..

-Niiden läpi loistaa valo.

Herra, armahda meitä,

anna valosi loistaa lävitsemme,

                 itsesi tähden.